Helena-Reet: Yhteenveto kuluneista viikoista + PALJON KUVIA!
NordenBladet – Viikot ovat taas kuluneet nopeasti. Olen maalannut, tehnyt puutarhatöitä, artikkeleita sekä NordenBladetiin että OHMYGOSSIPin viihdesivuille ja täydentänyt ElishevaShoshana.com-sivustoani ja taideblogia, käynyt Ivanka Shoshanan kanssa savityöpiirissä ja Tartossa, ja Estellalle päätimme hankkia braketit (se tulee olemaan pitempi prosessi). Mutta jatkossa kaikesta jo lähemmin…
Huhtikuussa valmistui minun maalaukseni nimeltään ”Vuosi rakkautta”. Maalaus esittää hortensioita. Maalauksesta ja sen valmistumisesta näette kuvia taideblogini päivityksestä TÄSTÄ. Tein jälkikäteen blogipostitukset myös aiemmin valmistuneista maalauksista. Marraskuussa 2020 valmistui kolme maalausta: ”Hänen Ylhäisyytensä Hiiri Ensimmäinen” -sarjan maalaus nro 11 (katso TÄSTÄ), ”Osmankäämi, jota ei ole” (TÄSSÄ) ja ”Kukkakimppu” (TÄSSÄ). Helmikuussa tein hiirisarjan kahdennentoista maalauksen (katso TÄSTÄ) ja maaliskuussa vielä kaksi hiirimaalausta, tällä kertaa siten järjestysnumeroiltaan 13 ja 14 (TÄSSÄ ja TÄSSÄ). Kirjan osalta on tällä hetkellä tilanne heikko… Suunnittelin saavani lastenkirjan nimeltään ”Hänen Ylhäisyytensä Hiiri Ensimmäinen” valmiiksi täksi kevääksi esitelläkseni sen sitten kesällä Viron kansallismuseossa (ERM), jossa minulla tulee näyttely ”Meidän perheen noitakeittiö”. Todennäköisyys, että saisin kirjan valmiiksi siihen mennessä, on hyvin pieni. Olen ehtinyt kirjoittaa vain kaksi lukua. Kuvituksesta on tällä hetkellä valmiina 14 maalausta, mutta se on vähän.
Olen näyttelyn vuoksi todellakin kunnon paniikissa. Hermojännitys on aivan katossa. Kysyn itseltäni yhä useammin, olenko itselleni asettamieni velvollisuuksien tasolla, enhän vain aiheuta ihmisille (näyttelyn kävijöille) pettymystä. Tehdä tavallisena ihmisenä näyttely suurten ja tunnettujen taiteilijoiden ohella Viron suurimmassa ja mahtavimmassa näyttelyrakennuksessa merkitsee hirveää vastuuta. Minähän olen vain itseoppinut taiteilija ja keraamikko, eikä paljon enempää maalaamisen tai keramiikan tekemisen kokemusta ole minun nuoremmalla tyttärellänikään Ivanka Shoshanalla, jonka työt tulevat myös näyttelyyn. Lisäksi näyttelysali, joka käyttööni on annettu, on megasuuri – 130 m2! Sellaisen tilan täyttäminen taiteella ei ole helppo tehtävä edes ammattitaiteilijoille, joiden ateljeessa on vuosien mittaan kertynyttä taidevarastoa. Mutta kuitenkin, jostainhan pitää aloittaa. Pidän saviesineiden vuolemisesta, keramiikka on minun intohimoni ja harrastukseni, niin kuin maalaaminenkin ja yrttikasvien kerääminen. En voi hypätä oman varjoni yli, mutta yritän tuoda näyttelyssä katsojille palasen meidän kotoisista puuhistamme, joitakin näytteitä taideharrastuksestamme. Muuten, tiedoksi kaikille, jotka tuntevat, että haluavat ja ovat ansainneet myös AIVAN OMAN NÄYTTELYN: ERM järjestää tänäkin vuonna haaveiden näyttelyn kilpailun. Katso lähemmin ”Oma näyttely 2022” -kilpailun esittely TÄSTÄ.
Estella Elisheva on edelleen kotiopetuksessa, Ivanka Shoshana on sen sijaan käynyt koulussa. Vammaisten lasten koulut ovat auki. Se on erittäin myönteistä, sillä tunnen yhä enemmän, miten Ivanka tarvitsee ystäviä. Siksi koulussa käyminen vaikuttaa häneen hyvin. Hän on autisti ja nyt jo 12-vuotias (toukokuussa täyttää 13). Kylän lapset eivät ota häntä enää helposti leikkiin, sillä he kaikki ovat jo isoja neitejä ja heillä on tärkeämpiä ”teini-ikäisten teemoja”. 😀 Olisin niin iloinen, jos Ivankalla olisi koulun ulkopuoleltakin joku ystävä, joka toisinaan kävisi meillä leikkimässä. Vaikka he eivät koko aikaa leikkisikään yhdessä, olisi kiva, että joku olisi hänenkin ystävänsä. Tällä hetkellä hänen ”suurin ystävänsä” on kirjailija Andrus Kivirähkin kirjoittama ”Keksijäkylän Lotte” upeine hahmoineen. Ivanka toistaa jatkuvasti, että Lotte, Bruno ja Albert ovat ystäviä ja ainakin pari kertaa päivässä hän tulee luokseni ja sanoo: Lukeminen tekee viisaaksi!
Ivankan kanssa valmistaudumme vauhdilla myös näyttelyyn. Ivankan käsityönä on valmistunut iso ruskea savinen ruokailuastiasto (ruokalautanen, leivoslautaset, keittokulhot, kupit, pienet kulhot ja nyt teemme yhteisprojektia – sinivihreää syreenein koristeltua keraamista astiastoa. Minä itse pidän kovin molemmista astiastoista. Eilen ja tänään tuli uusilta lautasilta jo syödyksikin. 🙂
(blogi jatkuu kuvagallerian jälkeen)
🍀🌱🐾🌼🌸 Kuten viimeistä edeltäneessä blogissanikin (Helena-Reet: Huhtikuusta ja ensimmäisistä kevätpuuhista puutarhassa + ISO GALLERIA!) kirjoitin, käsillä on puutarhassa puuhaamisen aika. Puutarha näyttää hyvin lohduttomalta (osittain siksi, että puissa ja pensaissa ei ole vielä lehtiä), mutta pääosin siksi, että kaikki on vuosia ränsistynyt. Aita on vanha ja se tulisi vaihtaa, puut ja kuusiaita vaativat leikkaamista (viimeksi mainitun ehkä kaadan pois), kukkapenkit vaativat tekemistä, kasvihuone vaatii vaihtamista, sivurakennukset korjaamista, terassin pöydät vaihtamista jne. jne… Töiden luettelo on niin pitkä, että en tiedä, mistä pitäisi aloittaa. Tällä hetkellä olemme toimineet yksinkertaisempien ja edullisempien ongelmien parissa – trampoliinin kangas tuli vaihdetuksi (kate oli rikki jo pari vuotta), tulee ostaa myös metallireunoja peittävä suojakehys (kate), jotta lasten olisi turvallista hyppiä. Haravoinnin olen ehtinyt tehdä kerran melkein koko puutarhassa. Monta vaarallista kuivunutta puuta, paljon tyrnivesakkoa muita kuivuneita oksia ja pensaita on kaadettu tai karsittu. Monta kukkapenkkiä on kunnostettu ja monta penkkiä aloitettu. Teimme myös kaksi penkkilaatikkoa, jotka odottavat multaa. Niihin haluan istuttaa tilliä, sipulia, ruohosipulia, persiljaa, timjamia, salaatinlehtiä ja piparminttua. Myös vanha suuri puinen kompostilaatikko odottaa vaihtamista. Ahsooo.. istutin puutarhaan äidin puutarhasta saamaani karhunlaukkaa. Toivon kovin, että se lähtee vauhdilla kasvamaan ja lisääntyy kohinalla, sillä ei ole olemassa mitään parempaa kuin itse valmistettu karhunlaukkapesto!
Päätökseksi joitakin kuvia mukavasta, maistuvasta ja helposti valmistettavasta uunipaistista. Ajan mittaan vietän yhä pitempiä aikoja keittiössä (n. 2-3 h joka päivä) ja kokeilen ja paistan erilaisia maistuvia suolaisia ja makeita ruokia. Tällä kertaa tein liha-kasvispadan. Pane syvään pataan paloiteltu liha, jäävuorisalaattia tai kaalia, sipulia, kukkakaalia, parsakaalia, paprikaa ja erilaisia mausteita (minä lisäsin kai ainakin kymmentä eri maustetta valkosipulisuolasta alkaen aina erilaisiin maistuviin yrttisekoituksiin asti) ja kaada päälle vesi (niin, että astian koko sisältö on melkein peitossa) ja anna valmistua uunissa hitaasti n. 180-200 asteessa 1,5-2 tuntia.
❤ Täksi päiväksi lopetan! Halauksia ja pikaisiin blogipostituksiin! 🙂
Lue myös minun aiemmat blogipostitukseni (kaikki postitukset voi lukea neljällä kielellä – viroksi, suomeksi, ruotsiksi ja englanniksi!)
Kuvat: NordenBladet (Helena-Reet Ennet)
