OHMYGOSSIP – Heräsin jälleen puoli kahdeksan maissa, jotta ehtisin toimittamaan aamuaskareeni ensin rauhassa, katsoa televisiosta marokkolaisia aamu-uutisia, ymmärtämättä kuitenkaan niistä yhtään mitään, sillä enhän osaa sanaakaan Arabiaa.
Söimme kello 8 -10 välillä erittäin maittavan ja runsaan aamiaisen ennen lähtöämme vuoristoon.
Retki Immouzerin vuoristokylään
Aikataulumme mukaan meidän olisi pitänyt startata hotellilta yhdeksän aikaan, mutta saimme odottaa eräitä tanskalaisen ryhmän jäseniä puolisen tuntia. Lopulta kuitenkin pääsimme matkaan. Ajelimme kohti pientä Immouzerin vuoristokylää. Immouzer sijaitsee 60 kilometriä Agadirista koilliseen.
Immouzer on berberien kaupunki, joka oli eristetty 1930-luvulle saakka. Se on tunnettu mm. vesiputouksistaan. Matkamme kulki läpi kuuluisan Paradise Valleyn, joka on vuorten juurella sijaitseva keidas. Paradise Valley on myös osa Tamraght -joen laaksoa, joka sijaitsee noin 20 kilometriä pohjoiseen Agadirista.
Alueella on lisäksi hyvin rehevää kasvillisuutta palmulehtoineen ja Argan puineen. Siellä tuotetaan hunajaa, manteleita ja perinteisiä berberien koruja. Tällä alueella kasvatetaan ainoastaan tätä kuuluisaa puuta, josta saadaa arvokasta arganöljyä. Tämä alue on täydellinen juuri niille matkaajille, jotka nauttivat vuorilla vaeltamisesta. Halutessasi voit lisäksi ottaa oppaan ja aasin mukaasi retkellesi!
Kuva: Tuija Järvinen
Lounas vuoristoravintolassa
Lounaan nautimme Immouzerissa sijaitsevassa vuoristoravintolassa. Söimme ulkoterassilla, josta oli lumoava näköala suoraan edessämme oleville vuorille. Terassia ympäröivät kauniit ja eriväriset kukkapensaat. Mehiläisiä hyöri aluksi melko lailla ympärillämme, mutta, kun istuimme ihan hiljaa ja liikkumatta, ne jättivät meidät lopulta rauhaan. Lounaaksi söimme mm. erilaisia grillattuja lihoja ja salaattia. Yllätyksekseni lampaanliha oli todella hyvää ja maukasta. Salaattia en uskaltanut syödä, koska mahani on erityisherkkä. Jälkiruoaksi meille tarjoiltiin omenapiirakkaa ja sen päälle valutettiin hunajaa. Piiras oli hyvää, mutta hyvin makeaa.
Paradise Valley. Kuva: Tuija Järvinen
Lounaan jälkeen lähdille ajelemaan takaisin alas vuorilta kohti Agadiria. Siellä menimme keskustan isolle katetulle torialueelle, jossa oli paljon erilaisia myyntikojuja kapeiden kujien varrella. Siellä myytiin erilaisia sitrushedelmiä ja mausteita, jotka olivat esillä avonaisissa koreissa, lisäksi oliiveja, kasviksia jne. Alueella oli myös myyntikojuja, joissa myytiin elektroniikkaa, huonekaluja, matkamuistoja, vaatteita ja erityisesti marokkolaisia mekkoja, kenkiä sekä -haaremihaalareita.
Minä ostin kolmekymmentä grammaa sahramia ja ison pussillisen minttupensaan oksia. Lisäksi ostin ranne-/sormuskorun. Muistin jopa tinkiä! Olen käynyt Marokossa aiemmin ja muistin kaupankäyntitavat. Vuonna 1984 ostin kauniin aniliininpunaisen haaremihaalarin, joten nyt en ostanut vaatteita. Tämän vierailun jälkeen kiersimme vielä jonkin aikaa kaupungin keskustassa katsoen paikallisia historiallisia rakennuksia ja muuta näkemisen arvoista.
Marokkolainen illallinen
Päivän päätyttyä söimme illallisen kello 20 – 22 välillä. Illallinen tarjoiltiin hotellimme ravintolan alapuolella sijaitsevissa tiloissa. Iso huone oli sisustettu upottavilla kauniskankaisilla sohvilla ja tuoleilla. Pyöreät pöydät oli aseteltu keskelle sohva- ja tuoliryhmiä. Illallinen tarjoiltiin marokkolaiseen tapaan alkaen käsienpesutraditiosta. Ruuat olivat tarjolla isoissa käsinmaalatuissa vadeissa, josta kukin otti itselleen sopivan annoksen lautaselleen. Vadeissa oli tarjolla broileria, kasviksia ja kuskusia.
Kuva: Tuija Järvinen
Jälkiruuaksi oli monenlaisia tuoreita hedelmiä ja ihanan värikkäitä makeita pikkuleivonnaisia. Ruoka syötiin upeasti kuvioiduilta lautasilta. Minttuteetä tarjoiltiin marokkolaiseen tapaan. Kaksi paikallista miestä soitti meille perinteistä marokkolaista musiikkia koko illallisen ajan. Ilta oli todellinen elämys ja illan aikana meitä palveli ystävällinen ja hyväkäytöksinen miestarjoilija. Illan emäntänä toimi nuori ja kaunis nainen. Meitä kohdeltiin erittäin vieraanvaraisesti.
Toinen matkapäivämme oli päättymässä. Oli aika mennä nukkumaan.
Tulossa kolmas eli viimeinen päiväni Marokossa.
Haliterveisin,
Tuija
Avoin kuva: Helena-Reet Ennet
Samaan aiheeseen:
Tuija Järvinen: Prinsessa kohtelua, matka vuoristoon, vuoristokylien elämää, lounas meren äärellä
OHMYGOSSIP – Heräsin noin puoli kahdeksan aikaan aamulla. Olin nukkunut hyvin ensimmäisen yöni kaksoisparivuoteessani rankan ja pitkän tulomatkani jäljiltä Marokkoon. Käväisin ensin suihkussa ja tein kevyen ehostuksen. Koska ilmasta näytti tulevan kaunis, lämmin ja aurinkoinen, puin päälleni mustan OHMYGOSSIP COUTURE – couture topin ja haaremityyliset kevyet housut sekä jalkaani pistin kesäsandaalit. Tukan nostin ylös nutturalle, sillä se oli aivan liian tukala, pitkä ja kuuma pitääkseni sen vapaana.
Tuija Järvinen: Neljässä maassa viiden päivän aikana!
OHMYGOSSIP – Talvinen pakkastervehdys! Terveiseni ensimmäiseltä bloggaamismatkaltani ulkomaille. Se oli hyvin nopea ja hektinen tempaus, neljässä eri maassa viiden päivän aikana. Matkamme oli tarkoitus alkaa tarkan vierailuohjelman mukaan 19.11. ja kestää 23.11. Lähdin siis Kuopiosta junalla ja jatkoin Tallinnaan laivalla päivää aiemmin. Omassa ryhmässämme oli neljä bloggaajaa. Sieltä nousimme lentokoneeseen kohti Köpenhaminaan ja muutamia tunteja siellä vietettyämme jatkoimme lentäen Marokkoon..
