NordenBladet — Sosiaaliturvauudistusta valmistelevan komitean vuosi 2021 käynnistyi viimesijaisen turvan, perusturvan ja asumisen ongelmakokonaisuuden käsittelyllä.

Keskeisiä käsiteltyjä aiheita olivat 25.1. kokouksessa muun muassa:
Asumismenojen korvaus kahden järjestelmän kautta
Perusturvan taso ja etuuksien päällekkäisyys
Kokonaan vailla perusturvaa olevat ja toimeentulotuen vastikkeellisuus
Byrokratialoukku
Monta tietä toimeentulotuelle

Perusturvassa ja asumistuessa ja viimesijaisessa turvassa eli käytännössä toimeentulotuessa on järjestelmien päällekkäisyyttä, joka on osin tarkoituksenmukaista ja johtuu tukien erilaisista käyttötarkoituksista. Osittain käyttötarkoitusten ero on käytännössä hämärtynyt.

– Tilapäiseksi tarkoitetusta toimeentulotuesta on muodostunut pitkäkestoinen tuki. Keskeinen syy tälle päällekkäisyydelle on, että toimeentulotuesta on käytännössä muodostunut asumistuen jatke pienituloisimmille kotitalouksille. Tähän asumismenoihin ja niiden tukemiseen kietoutuvaan sosiaaliturvan rakenteelliseen ongelmaan ei ole helppoja ratkaisuja, toteaa sosiaaliturvakomitean puheenjohtaja Pasi Moisio.

– Jo kohtuullisellakin vuokratasolla yksinasuva, työttömän perusturvaa saava on laskennallisesti oikeutettu toimeentulotukeen. Kyse ei siis ole pelkästään erityisen suurista asumismenoista, kertoo asumisen jaoston puheenjohtaja Mikko Horko.

– Toisin kuin asumismenojen kasvun perusteella voisi olettaa, perusturvan ja toimeentulotuen päällekkäisyys ei näytä kuitenkaan yleistyneen viime vuosikymmeninä. Suuri osa perusturvan saajista on lähtökohtaisesti oikeutettu toimeentulotukeen ennen kaikkea asumismenojen takia. Toimeentulotuki on kuitenkin ongelmallinen korkeiden asumismenojen kaltaisen pitkäaikaisen toimeentulo-ongelman ratkaisijana. Toimeentulotuessa on huonot taloudelliset kannustimet ottaa vastaan esimerkiksi keikkatyötä, kun ansaittu euro vähennetään etuudesta usein täysimääräisesti. Samoin etuuksien päällekkäisyydestä johtuva byrokratia rasittaa yksilöä ja voi heikentää työnteon kannustimia. Se on myös toimeenpanijan näkökulmasta työläs järjestelmä, toteaa THL:n tutkimuspäällkkö Jussi Tervola.

– Perusturvan saajan elintaso suhteessa keskipalkkaiseen on pienentynyt pitkällä aikavälillä, vaikka perusturvan saajan ostovoima asumismenojen jälkeen ei olekaan tippunut, Tervola kuvailee. Kokonaan vailla perusturvaa olevat hakeutuvat tukea tarvitessaan suoraan toimeentulotuelle. Näitä henkilöitä on Suomessa noin 10000. Heissä erottuu erityisesti kaksi ryhmää: nuoret, joille ei ole syntynyt oikeutta työttömyysturvaan sekä asiakkaat, joille perusturvan ehdot ovat syystä tai toisesta liian vaativia.

– Myös niin kutsuttu byrokratialoukku voi tahattomasti ohjata ihmisiä hakeutumaan toimeentulotuelle tai vaikeuttaa siltä pois pyrkimistä: nykyisessä järjestelmässä yhden etuuden hakeminen on helpompaa kuin usean. Tällä hetkellä etuudella pysyminen voi myös helpottaa tulojen ennakointia ja siten oman talouden hallinnan kokemusta enemmän kuin vaikkapa työn vastaanottaminen, toteaa Mikko Horko.

Komitean keskustelussa nousivat lisäksi esiin muun muassa palvelujen ja etuuksien suhde ja se, miten voimakkaasti sosiaaliturvalla pyritään asiakasta ohjaamaan sekä myös alle 25-vuotiaiden sosiaaliturvan erityispiirteet. Komitea keskusteli myös asumisen hinnan, asumisen tukien tarpeen ja asuntopolitiikan suhteesta. Tutkija Tuija Korpela kuvasi Kelan tilastojen valossa toimeentulotuen, asumistuen ja perusturvan saajia.

– Toimeentulotuen saaja elää usein yhden hengen taloudessa tai on perheen ainut vanhempi. Suurin osa tuensaajista on työttömiä. Ryhmittelyanalyysissa esiin nousee myös sellaisten yleensä perheellisten tuensaajien joukko, jotka saivat ainakin ennen toimeentulotuelle päätymistään sairauspäivärahaa tai vanhemmuuteen liittyviä etuuksia. Tilastoissa näkyy myös pitkäaikaisesti toimeentulotukea saavien suuri joukko, Korpela kertoo.

– Yleisen asumistuen saajista opiskelijat ovat suurin joukko. Työttömän perusturvassa työmarkkinatuki on kaikkein yleisimmin käytetty etuus, sanoo Korpela.

Pilotti kaventamaan kuilua sosiaaliturvaa koskevan arkipuheen ja asiantuntijapuheen välilleKomitealle esiteltiin tutkimushanketta, joka selvittää suomalaisten ja Suomessa asuvien tapoja keskustella sosiaaliturvasta ja hahmottaa sosiaaliturvajärjestelmää.

– Alustavan pilotin perusteella yksittäiset etuudet ovat tuttuja, selvästi vaikeampaa on keskustella sosiaaliturvasta tai sen merkityksestä yleisemmin, toteaa THL:n erikoistutkija Paula Saikkonen. – Suomalaisia on tutkittu paljon sosiaaliturvan käyttäjinä. On tutkittu myös arvoja ja asenteita eri etuuksissa. Tämä ei kuitenkaan riitä, jos halutaan kirkastaa erilaisia sosiaaliturvassa tehtäviä arvovalintoja, sanoo Saikkonen.

– Kun saamme paremman käsityksen siitä, mitä suomalaiset ymmärtävät sosiaaliturvalla ja -järjestelmällä, pystymme kertomaan sosiaaliturvauudistuksesta paremmin. Parhaassa tapauksessa tutkimustieto lähentää asiantuntija- ja arkipuhetta, auttaa ymmärtämään sosiaaliturvajärjestelmää kaikkien viiteryhmien näkökulmasta ja keskustelemaan siitä, toteaa viestintäasiantuntija Tuulia Nieminen.Tutustu kokouksen materiaaliin:
KokouskutsuKokouksen esitysmateriaaliViimesijainen turva, perusturva ja asuminen – ongelmaraportin koonti, luonnosViimesijainen turva, perusturva ja asuminen – ongelmaraportin johdanto, luonnosSosiaaliturvakomitean jäsenmuutospäätösEdellisen kokouksen pöytäkirja (23.11.2020)

Lähde: Valtioneuvosto.fi

NordenBladet — Asialistaan saattaa tulla muutoksia ennen istuntoa.

Valtioneuvoston kanslia
Kare Halonen, osastopäällikkö p. 0295 160 319
– Valtioneuvoston selonteko EU-politiikastaMerja Saaritsa-Lantta, hallinnollinen notaari p. 0295 160 270
– Valtioneuvoston jäsenten vuosilomaan rinnastettavat vapaatUlkoministeriöSaija Nurminen, lähetystöneuvos p. 0295 350 202
– Edustuston päällikön tehtävän päättyminen
– Edustuston päällikön tehtävään määrääminenOikeusministeriöSatu-Maaria Natunen, hallitusneuvos p. 0295 150 456
– Turvallisuusselvityslain 12 §:n mukaisen arviointikriteerilautakunnan asettaminen ajalle 1.2.2021 – 31.12.2023Piritta Koivukoski-Kouhia, erityisasiantuntija, esittelijä p. 0295 150 026
– Asiantuntijajäsenen määrääminen vakuutusoikeuteen 31.12.2024 päättyvän toimikauden loppuun
– Tuomioistuinviraston johtokunnan kokoonpanon muuttaminenSisäministeriöKirsi Pimiä, kansliapäällikkö p. 0295 418 803
– Suojelupoliisin päällikön viran täyttäminenEero Kytömaa, neuvotteleva virkamies p. 0295 488 280
– Valtioneuvoston kirjelmä eduskunnalle komission ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi kriittisten toimijoiden häiriönsietokyvystäPuolustusministeriöSami Roikonen, osastoesiupseeri p. 0295 140 442
– Suomalaisen kriisinhallintajoukon komentajan vaihdosValtiovarainministeriöPanu Kukkonen, budjettineuvos p. 0295 530 134
– Hallituksen esitys eduskunnalle Euroopan unionin omien varojen järjestelmästä annetun neuvoston päätöksen (EU, Euratom) 2020/2053 hyväksymisestäJouko Hämäläinen, neuvotteleva virkamies p. 0295 530 486
– Valtioneuvoston asetus eräiden hyvityssakkojen enimmäismääristäRisto Sakki, neuvotteleva virkamies p. 0295 530 294
– Valtioneuvoston kirjelmä eduskunnalle ehdotuksesta neuvoston direktiiviksi direktiivin 2006/112/EY muuttamisesta siltä osin kuin on kyse täytäntöönpanovallan siirtämisestä komissiolle mainitun direktiivin tietyissä säännöksissä käytettävien ilmaisujen merkityksen määrittelemiseksiJaana Vehmaskoski, neuvotteleva virkamies p. 0295 530 267
– Hallituksen esitys eduskunnalle laeiksi rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen estämisestä annetun lain, rahanpesun selvittelykeskuksesta annetun lain sekä pankki- ja maksutilien valvontajärjestelmästä annetun lain 6 §:n muuttamisestaOpetus- ja kulttuuriministeriöJoni Hiitola, hallitusneuvos p. 0295 330 108
– Opetus- ja kulttuuriministeriön hallitussihteerin viran täyttäminenMaa- ja metsätalousministeriöAku-Petteri Korhonen, lainsäädäntöneuvos p. 0295 162 325
– Eduskunnan vastaus hallituksen esitykseen laeiksi elintarvikemarkkinalain, oikeudenkäynnistä markkinaoikeudessa annetun lain 1 luvun 2 ja 6 §:n sekä sakon täytäntöönpanosta annetun lain 1 §:n muuttamisesta (199/2020 vp; EV 223/2020 vp)Johanna Wallius, lainsäädäntöneuvos p. 0295 162 244
– Hallituksen esitys eduskunnalle laiksi ruokahallinnon tietovarannosta sekä siihen liittyviksi laeiksiLiikenne- ja viestintäministeriöJussi Luomajärvi, yksikön johtaja, hallintojohtaja p. 0295 342 471
– Liikenne- ja viestintäministeriön virkamiehen määrääminen valtioneuvoston esittelijäksi
– Liikenne- ja viestintäministeriön virkamiehen määrääminen valtioneuvoston esittelijäksi
– Liikenne- ja viestintäministeriön virkamiehen määrääminen valtioneuvoston esittelijäksi
– Liikenne- ja viestintäministeriön virkamiehen määrääminen valtioneuvoston esittelijäksi
– Liikenne- ja viestintäministeriön virkamiehen määrääminen valtioneuvoston esittelijäksiMaija-Liisa Ahokas, yksikön johtaja, hallitusneuvos p. 0295 342 390
– Eduskunnan vastaukseen EV 195/2020 vp sisältyneen lausuman tiedoksiantaminenRita Linna, hallitusneuvos p. 0295 342 559
– Hallituksen esitys eduskunnalle laeiksi yksityistielain 58 §:n ja liikenteen palveluista annetun lain muuttamisesta sekä luotsauslain väliaikaisesta muuttamisestaRisto Saari, liikenneneuvos p. 0295 342 311
– Hallituksen esitys merilain muuttamisestaAmanda Mäkelä, ylitarkastaja, esittelijä p. 0295 342 057
– Valtioneuvoston asetus liikenteen palvelujen valtionavustuksista annetun valtioneuvoston asetuksen muuttamisestaEero Salojärvi, ylitarkastaja, esittelijä p. 0295 342 123
– Maailman postiliiton yleissopimuksen toisen lisäpöytäkirjan hyväksyminenTyö- ja elinkeinoministeriöKari Klemm, hallitusneuvos p. 0295 063 523
– Valtioneuvoston asetus työ- ja elinkeinoministeriöstä annetun valtioneuvoston asetuksen 2 §:n muuttamisestaArto Rajala, hallitusneuvos p. 0295 064 828
– Hallituksen esitys eduskunnalle laeiksi sähkömarkkinalain ja sähkö- ja maakaasumarkkinoiden valvonnasta annetun lain 14 §:n muuttamisestaKari Kainulainen, neuvotteleva virkamies p. 0295 064 950
– Julkisten työvoima- ja yrityspalvelujen määrärahojen ja työvoimakoulutuksen myöntämisvaltuuden jako sekä palkkatuettuun työhön ja starttirahaan varattujen työttömyysetuusmäärärahojen jako vuonna 2021Sosiaali- ja terveysministeriöArita Kaario, vanhempi hallitussihteeri p. 0295 163 522
– Sosiaali- ja terveysministeriön hallitusneuvoksen viran täyttäminenAnu Kangasjärvi, hallitussihteeri p. 0295 163 224
– Sairausvakuutusasiain neuvottelukunnan kokoonpanon muuttaminen 30.6.2022 päättyväksi toimikaudeksiYmpäristöministeriöCharlotta von Troil, lainsäädäntöneuvos p. 0295 250 364
– Valtuuskunnan asettaminen Yhdistyneiden kansakuntien ympäristökokous UNEA:n viidennen istunnon ensimmäiseen osaan 22.–23.2.2021

Lähde: Valtioneuvosto.fi

NordenBladet — Uhka- ja väkivaltatilanteiden kokonaiskuva Suomen kuntakentässä on polarisoitunut ja vaikeasti hahmotettava. Uhkaavat tilanteet ovat lisääntyneet ja muuttuneet vakavammiksi sosiaali- ja terveydenhuollon ja sosiaalitoimen yksiköissä sekä kouluissa ja oppilaitoksissa. Valtuutettujen kokema turvallisuus on hyvällä tasolla, mutta varautumista, turvallisuussuunnittelua ja koulutusta pidetään tarpeellisena. Kuntien työn- ja päätöksentekijöiden turvallisuutta selvitettiin KuntaTurva-tutkimuksessa.

Turvallisuustilanne Suomen kunnissa on polarisoitunut
Hankkeen ensimmäisessä osassa teetettyjen kyselyiden mukaan kuntien henkilöstö kohtasi uhkatilanteita useimmin varhaiskasvatuksessa ja koulutuksessa, keskimäärin kuukausittain. Yli 90 prosenttia vastanneista kunnista arvioi, että opetuksessa ja varhaiskasvatuksessa henkilökunta kohtasi vähintään muutaman kerran uhka- ja väkivaltatilanteita vuonna 2019. Kyse oli useimmin lievästä henkisestä ja fyysisestä väkivallasta, josta henkilökunta selvisi pääosin omin avuin.

Mitä suuremmasta kunnasta tai organisaatiosta oli kyse, sitä useammin lieviä uhkatilanteita kohdattiin. Yli 100 000 asukkaan kunnissa kohdattiin keskimäärin päivittäin uhkatilanteita koulutoimessa. Sosiaalipalveluissa yli 1000 hengen organisaatioissa kohdattiin keskimäärin kuukausittain vakavaa uhkailua, henkistä väkivaltaa ja lievää fyysistä väkivaltaa sekä viikoittain lievää henkistä väkivaltaa. Sen sijaan kunnanvaltuustojen kokousten yhteydessä tapahtuneet uhkatilanteet olivat harvinaisia. Valtaosa uhkatilanteista uskottiin ilmoitettavan ja raportoitavan eteenpäin.

Tapaustutkimusten tulokset puolestaan viittasivat siihen, että kyselyyn vastanneet antoivat uhkatilanteiden määrästä minimiarvion. Viidenneksessä tapaustutkimuksista todellinen ilmoitusmäärä oli jopa kymmenkertainen kyselyssä raportoituun verrattuna. Suuressa osassa kuntia tilanteet ilmoitetaan henkilökohtaisesti tai erillisillä lomakkeilla ja kokonaiskuvan hahmottaminen on vaikeaa. Uhkatilanteiden määrän koetaan myös olevan kasvussa.

Turvallisuuden keinovalikoima kunnissa on sitä täysimääräisemmin käytössä, mitä suuremmasta kuntaorganisaatiosta on kyse. Murtohälyttimet, kameravalvonta ja kulunvalvonta olivat käytössä useimmissa yksiköissä yli puolessa vastanneista kunnista.

Turvallisuuden keinovalikoimaa halutaan kunnissa laajentaa. Useampi kuin joka neljäs kunta piti turvatarkastusten tekemisen mahdollisuutta erittäin tai melko tärkeänä. Silti 35 prosenttia kunnista arvioi, että turvatarkastuksen tekemisellä olisi voitu välttää vain vähäisessä määrin raportoituja uhkatilanteita ja 65 prosenttia vastaajista arvioi, ettei turvatarkastusten käyttöönotto vaikuttaisi juurikaan omassa kunnassa.

Kokonaisuutena vaikuttaa siltä, että uhka- ja väkivaltatilanteiden kokonaiskuva Suomen kuntakentässä on polarisoitunut ja vaikeasti hahmotettava. Tulokset antavat pohjaa kuudelle suositukselle. Näistä keskeisin liittyy kokonaiskuvan parantamiseen yhdenmukaistamalla kansallisella tasolla ilmoittamisen toimintamalleja ja mittareita.

Turvallisuuden johtamisessa on kehitettävää
KuntaTurva-hankkeen toisen osan tulosten mukaan uhka- ja väkivaltatilanteet ovat lisääntyneet ja muuttuneet vakavammiksi sosiaali- ja terveydenhuollon ja sosiaalitoimen yksiköissä sekä kouluissa ja oppilaitoksissa. Uhka- ja väkivaltatilanteista suurin osa liittyy potilaiden hoitotilanteisiin, asiakastilanteisiin ja kouluissa opetustilanteisiin.

Ulkopuolisten julkisiin tiloihin ja työntekijöihin kohdistamat uhka- ja väkivaltatilanteet ovat erittäin harvinaisia. Tilanteista raportoiminen on lisääntynyt, mutta niitä pidetään usein ns. toimenkuvaan kuuluvina eikä esimerkiksi potilaiden sairauksiin liittyvästä uhkaavasta ja väkivaltaisesta käyttäytymisestä tai koulukiusaamisesta haluta puhua väkivaltana, vaan tilanteet pyritään hoitamaan omin toimin.

Kunnanvaltuustojen kokousten turvallisuus ja valtuutettujen luottamustoimessaan kokema turvallisuus on hyvällä tasolla, mutta varautumista, turvallisuussuunnittelua ja koulutusta pidetään tarpeellisena. Poliittisen päätöksenteon foorumit halutaan pitää avoimina yleisölle. Uhka- ja väkivaltatilanteet ovat harvinaisia, mutta signaaleja tilanteen muuttumisesta on nähtävissä.

Tutkimuksen mukaan kuntien palvelutuotannon organisaatioissa on lisättävä ennakoivaa turvallisuus- ja valmiussuunnittelua, koordinoitua tilannekuvatyötä ja väkivaltaisten tilanteiden hallintakeinojen koulutusta. Sosiaali- ja terveydenhuollon yksiköt kuten sairaalat, sosiaalitoimen yksiköt ja koulut on nähtävä kunnissa organisaatioturvallisuuden ja työturvallisuuden kokonaisuutena, jota johdetaan.

Turvallisuuden johtaminen ei saa jäädä organisaatioiden itsensä vastuulle, vaan resurssit ja osaaminen ovat kunnan kokonaisvaltaisen konsernitason turvallisuuden hallinnan vastuualuetta. Turvatarkastukset ja teknologian hyödyntäminen voivat olla tarpeellisia turvallisuusinvestointeja, mutta myös yhteistyö turvallisuusviranomaisten ja muiden asiantuntijoiden kanssa on tärkeä osa turvallisuuden hallintaa.

Julkaisut on toteutettu osana valtioneuvoston vuoden 2020 selvitys- ja tutkimussuunnitelman toimeenpanoa. KuntaTurva-tutkimuksen tavoitteena oli tuottaa uutta empiiristä aineistoa uhka- ja väkivaltatilanteiden yleisyydestä ja luonteesta sekä turvallisuuden hallintamalleista kuntien palveluissa ja päätöksenteossa. Tutkimustieto julkaistaan kahtena erillisenä raporttina, joista ensimmäisen osan on tehnyt WitMill Oy ja toisen osan Tampereen yliopisto.

Lähde: Valtioneuvosto.fi

NordenBladet — Kansalaisyhteiskuntapolitiikan neuvottelukunta suosittaa, että kansalaisyhteiskunnan toimintaedellytyksiä on vahvistettava ja järjestöjen toiminnan autonomisuus on turvattava. Yhdenvertaista ja aktiivista osallistumista on tuettava, ja yhteistyötä ja kumppanuuksia on kehitettävä. Kevään 2021 kuntavaaleissa keskeisiä teemoja kansalaisyhteiskunnan näkökulmasta ovat lisäksi kansalaistoiminnan tukeminen ja yhdenvertainen osallisuus osana kuntademokratiaa sekä lasten ja nuorten osallisuus.

Oikeusministeriön yhteydessä toimiva kansalaisyhteiskuntapolitiikan neuvottelukunta KANE on laatinut toimikautensa (2017-2021) päätteeksi suositukset kansalaisyhteiskuntapolitiikan kehittämiseksi sekä tavoitteensa vuoden 2021 kuntavaaleihin liittyen.

KANEn visiona on elävä ja autonominen kansalaisyhteiskuntaNeuvottelukunnan puheenjohtaja Kristiina Kumpula korostaa järjestöjen ja muiden kansalaistoimijoiden kasvavaa roolia yhteiskunnan eri aloilla.

– Muutokset yhteiskunnassa merkitsevät isoja muutoksia myös kansalaisyhteiskunnan toimintatavoissa ja organisoitumisessa. Strategiset kumppanuudet hallinnon ja kansalaistoimijoiden kesken ovat päätösten vaikuttavuuden ja yhteiskunnan uudistamisen kannalta äärimmäisen tärkeitä, Kumpula painottaa.

Kumpulan mukaan koronapandemia on osoittanut, miten vahva ja toimintakykyinen suomalainen kansalaisyhteiskunta on. Erityisesti kansalaisten oma aloitteellisuus on ollut ratkaisevaa. Kansalaisyhteiskuntapolitiikan tärkeimpänä tehtävänä Kumpula näkee elinvoimaisen kansalaistoiminnan turvaamisen, jotta yhteiskunnan koheesio ja luottamuksen ilmapiiri vahvistuvat. Kansalaistoiminnasta syntyvä tieto ja verkostot tarjoavat moniäänisyyttä myös yhteiseen päätöksentekoon.

Toimikautensa päättävä neuvottelukunta suosittaa, että kansalaisyhteiskunnan toimintaedellytyksiä on vahvistettava ja järjestöjen toiminnan autonomisuus on turvattava. Lisäksi kansalaisyhteiskunnan yhdenvertaista ja aktiivista osallistumista on tuettava, ja kansalaisyhteiskunnan ja hallinnon välistä strategista yhteistyötä ja kumppanuutta on kehitettävä. KANEn visiona on elävä ja autonominen kansalaistoiminta, joka vahvistaa kaikkien mahdollisuuksia osallistua.

Kansalaistoiminta ja osallisuus ovat olennainen osa kuntademokratiaa
Kevään 2021 kuntavaaleihin valmistautuville ehdokkaille ja puolueille KANEn viesti on, että kansalaistoimintaa on tuettava kuntalaisten hyvinvoinnin vahvistamiseksi ja osallisuutta lisättävä kuntademokratian kehittämiseksi. KANE painottaa tavoitteissaan myös lasten ja nuorten osallisuutta kunnan elinvoimaisuustekijänä sekä hallinnon ja kansalaistoimijoiden välistä yhteistyötä ja kumppanuuksia. KANE kannustaa puolueita asettamaan ehdolle eri-ikäisiä, sukupuoliltaan moninaisia sekä eri kieli-, kulttuuri- ja muihin vähemmistöihin kuuluvia henkilöitä, jotta ehdokkaat edustaisivat kuntalaisia mahdollisimman monipuolisesti.

KANE koostuu kansalaisyhteiskunnan, tutkimuksen, elinkeinoelämän sekä ministeriöiden ja muiden viranomaisten edustajista. KANEn kolmas nelivuotinen toimikausi oli 9.2.2017–8.2.2021. Uuden neuvottelukunnan valmistelu ja haku käynnistetään keväällä 2021.

KANEn suositukset kansalaisyhteiskuntapolitiikan kehittämiseksi
Kuntavaalit 2021: Kansalaisyhteiskuntapolitiikan neuvottelukunnan teemat
Kansalaisyhteiskuntapolitiikan neuvottelukunnan loppuraportti 2017–2021

NordenBladet — Suomen maa- ja metsätalousministeriö ja Venäjän luonnonvara- ja ympäristöministeriö ovat sopineet yhteistyön laajentamisesta riistatalouteen. Maa- ja metsätalousministeri Jari Leppä ja Venäjän luonnonvaraministeri Aleksandr Kozlov allekirjoittivat yhteisen julkilausuman 27.1.2021. Yhteinen allekirjoitustilaisuus järjestettiin etätilaisuutena.

Julkilausumaan liittyvistä yksityiskohdista on sovittu ministeriöiden virkamiesten kesken 5. elokuuta 2020 järjestetyssä tapaamisessa.

– Julkilausuma edistää rajat ylittävää yhteistyötä Venäjän kanssa muun muassa suurpeto- ja susiasioissa, joka on yksi Suomen susikannan hoitosuunnitelmaan kirjatuista tavoitteista. Myös tiedonvaihto villisikakannasta paranee, mikä auttaa esimerkiksi afrikkalaisen sikaruton torjunnassa, sanoo maa- ja metsätalousministeri Jari Leppä. Ministeriöt perustavat kahdenvälisen riistatalouden virkamiestyöryhmän, jossa käsitellään ajankohtaisia asioita, sovitaan yhteisistä hankkeista sekä muusta konkreettisesta yhteistyöstä ja vaihdetaan myös kokemuksia riistatalouden alalla. Julkilausuma kattaa kaikkien riistalajien hoidon. Jatkossa myös esimerkiksi susikannan hoitosuunnitelmaan kirjattu rajat ylittävä yhteistyö on mahdollista Venäjän kanssa.Riistataloutta ja metsästystä koskeva lainsäädäntö, parhaat käytännöt sekä yhteistoiminta alan laitosten ja organisaatioiden välillä ovat jatkossa yhteistyön konkreettisia keskustelunaiheita. Julkilausuma vahvistaa lisäksi nykyistä tiede- ja tutkimusyhteistyötä.MMM allekirjoitti vastaavanlaisen yhteistyöasiakirjan Ruotsin Naturvårdsverketin ja Norjan Miljödirektoratetin kanssa 2020.

NordenBladet — Vuonna 2019 työvoiman kysyntä oli Suomessa kypsässä noususuhdanteessa yhä voimakasta ja työllisyys kasvoi 26 000 hengellä. Tähän työllisyyden tasomuutokseen liittyi kuitenkin huomattavan paljon tätä lukua suurempi työvoiman haku ja uusien työpaikkojen synty. Toimipaikat hakivat töihin kaikkiaan yli 764 000 työntekijää. Myös työvoimapulan eli saamatta jääneiden työntekijöiden määrä, 65 000 henkilöä, on ennätyksellinen ja toi esille työvoimavarojen rajallisuuden. Uusia työpaikkoja syntyi 333 000, mikä jää hieman vuoden 2018 ennätystasosta. Työvoimapula jarrutti selvästi uusien työpaikkojen syntyä. Tiedot ilmenevät 27.1.2021 julkaistusta TEM-analyysista.

Eniten vuonna 2019 uusiin työpaikkoihin palkattiin työssä olevia, sitten opiskelijoita ja koululaisia sekä työttömiä. Myyjiä, rakennustyöntekijöitä ja terveydenhuollon työntekijöitä sekä muita palvelu-työntekijöitä haettiin uusiin työpaikkoihin ammateista eniten. Työvoimapula eli tilanne, jossa haettu-ja henkilöitä jää löytymättä, ei ollut aivan yhtä yleistä uusiin työpaikkoihin työvoimaa haettaessa kuin muissa rekrytointitilanteissa.

Uusien työpaikkojen synnyn todennäköisyyttä lisäsivät toimipaikan sijainti yrityssektorilla, henkilös-tömäärän kasvuodotus, opiskelijan tai koululaisen palkkaaminen, toimipaikan ulkomainen henkilöstö sekä henkilöstömäärän suuri vaihtelu. Toimipaikan käyttäessä ainakin kolmea hankintakanavaa, oli TE-toimisto tärkein hankintakanava paikan täytön kannalta.

Toimialoista rakentaminen, maa- metsä- ja kalatalous sekä informaatio- ja viestintäala synnyttivät suhteellisesti eniten uusia työpaikkoja kokonaisrekrytointiinsa nähden. Suhteellisesti vähiten uusia työpaikkoja syntyi terveydenhuollossa ja sosiaalipalveluissa. Pienemmissä toimipaikoissa uusia työpaikkoja syntyi hieman suurempia enemmän.Keskeisimmät rekrytointiongelmat liittyivät riittämättömään työkokemukseen tai työn vaatimaan koulutukseen. Uusiin työpaikkoihin hauissa myös henkilökohtaiset ominaisuudet ja muut alaan, työn luonteeseen tai työpaikkaan liittyvät syyt tuottivat ongelmia rekrytoinneissa.

TEM:n analyysisarjan raportti esittelee rekrytointiin liittyviä ilmiöitä työnantajien haastattelujen poh-jalta ja antaa tärkeän näkökulman työmarkkinoiden toimintaan. Vaikka tämän raportin tulokset pohjautuvat koronakriisiä edeltävään aineistoon, voi tuloksia hyödyntää esimerkiksi työvoima- ja osaamistarve-ennakoinnin kehittämisessä. Osaamisen kehittäminen, työvoiman alueellisen saatavuuden parantaminen ja jatkuvan oppimisen tukeminen saavat kehittämiskohteina tukea myös tämän raportin tuloksista. Yksi raportin arvio on, että varsinkin pk-yritykset hyötyisivät nykyistä runsaammasta avusta ja neuvonnasta haasteelliseksi kokemassaan rekrytointiprosessissa.

TEM on analysoinut uusien työpaikkojen syntyä jo seitsemän kertaa vuodesta 2013 alkaen. Julkaisu perustuu Tilastokeskuksen TEM:lle tuottaman ja avointen työpaikkojen tutkimuksen yhteydessä kootun työnantajahaastattelun mikroaineistoon.

NordenBladet — Kuntavaalit järjestetään sunnuntaina 18.4.2021. Ennakkoäänestys on mahdollista ulkomailla 7.-10.4.2021. Ulkoministeriö vastaa ennakkoäänestyksen järjestämisestä ulkomailla.Ennakkoäänestyspaikat sijaitsevat Suomen edustustoissa tai niiden toimipaikoissa 75 maassa. Yhteensä ennakkoäänestyspaikkoja ulkomailla on 108.

Ulkoministeriö vastaa ennakkoäänestyksen järjestämisestä edustojen lisäksi suomalaisilla aluksilla, jotka liikkuvat Suomen rajojen ulkopuolella ennakkoäänestysajankohtana.

Kuntavaaleissa äänioikeus on sidoksissa ao. kunnassa asumiseen – siten pysyvästi ulkomailla asuvat suomalaiset eivät ole äänioikeutettuja kuntavaaleissa.Oikeusministeriöllä on yleisvastuu vaalien toimeenpanosta.  Vaalit.fi-verkkosivuilla julkaistaan 29.1.2021 lista ennakkoäänestyspaikoista ja niiden aukioloajoista. Lista päivitetään myös tähän uutiseen.

Kuntavaaleissa äänioikeutettu voi käyttää äänioikeuttaan myös kirjeäänestyksessä, jonka järjestämisestä vastaa oikeusministeriö. Äänioikeutettua kehotetaan tilaamaan kirjeäänestysmateriaali myös siinä tapauksessa, että hän suunnittelee äänestävänsä ulkomailla varsinaisina ennakkoäänestyspäivinä. Koronapandemian johdosta ennakkoäänestyksen järjestäminen ilmoitetusti ennakkoäänestyspaikassa ei välttämättä toteudu maan viranomaisten lyhyelläkin aikasäteellä ilmoittamien rajoitusten tai sulkujen johdosta. Kirjeäänestyksen määräajat, ohjeet ja materiaalien tilauslomake löytyvät vaalit.fi-sivuilta.

Tietoa ennakkoäänestyksestä löytyy myös edustustojen verkkosivuilta.Vaalit

NordenBladet — Kansallisten kierrätys- ja ilmastotavoitteiden saavuttaminen edellyttää tehokkaiden jätearvoketjuun kohdistuvien ohjauskeinojen suunnittelua ja toimeenpanoa. Tuore valtioneuvoston selvitys osoittaa, että nykyiseen päästöoikeuden hintaan tai nykyiseen energiaverotukseen verrannolliseen verotasoon perustuva kiinteä painoperusteinen jätteenpolton vero ei tuo merkittäviä kierrätys- tai ilmastohyötyjä.

Selvityksen mukaan kierrätys- ja ilmastotavoitteita voidaan edistää tehokkaammin muilla syntypaikkalajitteluun kohdistuvilla ohjauskeinoilla. Myös vapaaehtoineen sopimus eli niin sanottu green deal voisi olla yksi ohjauskeino, vaikka selvityksen mukaan siihenkin liittyy haasteita.

Selvityksessä arvioitiin, miten jätteenpolttoverolla sekä muilla ohjauskeinoilla, kuten esimerkiksi vapaaehtoisella sopimisella, voitaisiin edistää kansallisia ilmastopäästöihin sekä kierrätykseen liittyviä tavoitteita.Selvityksessä vertailtiin jätteenpolttoveron erilaisia toteutusmalleja ja tasoja. Selvityksen perusteella nykyiseen päästöoikeuden hintaan tai nykyiseen energiaverotukseen verrannolliseen verotasoon perustuva kiinteä painoperusteinen jätteenpolttovero (9,2 €/t – 29,6 €/t) ei johtaisi merkittäviin kierrätys- ja ilmastovaikutuksiin.

Polttolaitos voi kompensoida verotuksesta aiheutuvan lisäkustannuksen korottamalla jätteen porttimaksua tai mahdollisuuksien mukaan myös kaukolämmön hintoja. Korotettujen jätemaksujen kustannusvaikutus kotitalouksiin on marginaalinen, eikä siten kannustaisi riittävästi sekajätteen syntypaikkalajitteluun. Tarkastelluilla verotasoilla ei myöskään arvioida olevan merkittävää vaikutusta kaukolämmön hintoihin tai laitosinvestointeihin. Polttolaitoksien porttimaksujen muutoksilla voi olla vaikutuksia jätearvoketjun aiempien vaiheiden toimijoihin. Jätteenpolton taloudellisen ohjauskeinon vaikutuksia on siksi tarkasteltava kokonaisvaltaisesti koko jätearvoketjussa.

Vapaaehtoiset green deal -sopimukset ovat yksi keino saavuttaa kierrätys- ja ilmastotavoitteita. Vaikuttavan green deal –sopimuksen edellytyksenä on selkeät, kunnianhimoiset ja seurattavissa olevat tavoitteet ja toimenpiteet, joihin saadaan sitoutumaan tarpeeksi laaja toimijajoukko. Hankkeessa tunnistettiin yleisellä tasolla kolme erilaista green deal –aihiota, mutta niiden vaikuttavuutta ei pystytty tarkasti arvioimaan. Hankkeen aikana havaittiin, että toimiva green deal vaatii koko jätearvoketjun laajaa osallistumista, mikä tekee sopimuksen valmistelusta haastavaa.

Jätearvoketjun ohjauskeinojen vaikutukset voivat jäädä vähäisiksi, mikäli lajittelulle ja lajitellun jätteen hyödyntämiselle ei ole riittäviä edellytyksiä. Siksi ohjauskeinojen suunnittelussa tarvitaan kokonaisvaltaista lähestymistapaa, jossa huomioidaan koko jätearvoketju. Syntypaikkalajittelun ja tuottajavastuujärjestelmien kehittäminen ja tehostaminen ovat tehokkaita keinoja edistää kierrättämistä, ja sitä kautta samalla vähentää fossiilisten jätejakeiden poltosta syntyneitä ilmastopäästöjä.

Julkaisu on toteutettu osana valtioneuvoston vuoden 2020 selvitys- ja tutkimussuunnitelman toimeenpanoa.