Stadin Skoudet ovat heittäytyneet työhönsä antamalla poliisille kasvot: “Olemme onnistuneet, jos olemme vaikuttaneet myönteisesti yhdenkin ihmisen asenteisiin poliisia kohtaan”

NordenBladet —

13.02.2020 klo 10.02Helsinki
Vanhemmat konstaapelit Anders Södermann, 37 ja Sebastian Söderholm, 36 ovat jo useamman vuoden ajan työskennelleet Helsingin poliisilaitoksella kenttäpoliiseina. Tänään poliisikaksikolle ojennettiin Stadin Skoude -palkinto, joka myönnetään vuosittain ansioituneelle Helsingin poliisilaitoksen poliisille. Yleensä kunnianosoitus annetaan yhdelle, tänä vuonna poliiseja on kaksi.
Perusteluissa palkittuja kehutaan muun muassa siitä, että he ovat toimineet esimerkillisesti vaativassa kenttätyössä. Molemmat ovat tuoneet omalla persoonallaan poliisin työtä tunnetuksi ja edistäneet poliisin mainetta. Miehet ovat heittäytymisellään antaneet poliisille inhimilliset kasvot.
Anders Södermann ja Sebastian Söderholm eli niin sanotut “Söderit” ovat vuosien varrella tulleet tutuiksi myös tv-katsojille. Ammattitaitoinen ja humoristinen kaksikko on jo useamman tuotantokauden ollut mukana parhaillaan esitettävässä suositussa Poliisit-sarjassa.
Monet tunnistavat samasta partiosta
Helsingin poliisilaitoksella Sebastian on työskennellyt vuodesta 2006, Anders vuodesta 2012. Miehet ovat olleet ystäviä jo ennen poliisin ammattiaan.
– Tutustuimme jo kauan aikaa sitten työn ulkopuolella, ja jo tuolloin Sebastian suunnitteli poliisin ammattia. Meidän yhteytemme katkesi jossain vaiheessa, menimme eri teille, tuli perheet ja muut. Myöhemmin minäkin päätin hakea poliisikouluun, aloitin poliisissa harjoittelun ja huomasin, että Sebastian onkin ohjaajani, Anders naurahtaa.
Poliisit-sarja on tuonut siinä esiintyville poliiseille tunnettavuutta. Vaikka sympaattiset Söderit ovat ihastuttaneet katsojia, on julkisuus heidän mielestään ollut maltillista. Tv-työ on ollut antoisaa.
– Työkaverit tietenkin naljailevat, mutta yleisesti ottaen ihmiset ovat kohteliaita, eikä sellaisia olalle taputtelijoita ole hirveästi tullut vastaan. Tietenkin silloin, kun olemme samassa partiossa, monet tunnistavat ja yleensä mainitsevat jotakin. Palaute on ollut enimmäkseen positiivista, Sebastian kertoo.
– Itsellekin on tullut hyvä fiilis, kun on pystynyt tekemään tunnetuksi poliisin työtä ja poliisilaitosta. Olemme onnistuneet, jos olemme vaikuttaneet myönteisesti yhdenkin ihmisen asenteisiin poliisia kohtaan, tai jos joku haluaa tähän ammattiin meidän takiamme, Anders sanoo.
Työssä hyvä yhteishenki
Sekä Södermann että Söderholm ovat kuin kotonaan kenttäpoliiseina. Molemmat nauttivat työn monipuolisuudesta, yhteisöllisyydestä ja päivien erilaisuudesta.
– Varsinkin se veljellisyys työkavereiden kesken on jotain, mitä en usko muissa ammateissa olevan. Tässä ammatissa koetaan niin paljon yhdessä, että vuosien varrella ehditään kyllä käymään läpi kaikki tunneskaalat naurusta itkuun. Kun partioautossa istutaan työkaverin kanssa useita tunteja monena päivänä, se säästä puhuminen loppuu aika äkkiä, Anders kuvaa.
– Jotkut keikat ovat tietenkin rankempia kuin toiset. Kerran oli tilanne, jossa jouduin kertomaan 10-vuotiaalle tytölle hänen äitinsä kuolemasta. Se oli kova paikka. Juuri lasten kohtaaminen uhreina on henkisesti kaikkein raskainta, sillä meillä molemmilla on omiakin lapsia. Silloin se työparin merkitys korostuu, kun toinen tietää, miten toinen reagoi. Jälkeenpäin pystymme käsittelemään jo partiossa näitä asioita, Sebastian kertoo.
Nimiensä perustella Södermann ja Söderholm sekoittuvat monelta työkaveriltakin, mutta ulkonäöltään he sentään erottuvat toisistaan. Vaikka työparit partioautossa vaihtuvat, silloin tällöin kaksikko osuu samaan vuoroon. Näin kävi kerran joulun alla, ja keikka jäi ikuisesti mieleen.
– Menimme taloon, jossa oli täysi kaaos päällä, kun teini-ikäinen poika ei suostunut tottelemaan isäänsä. Isä oli suunniltaan heittämässä poikaa ulos kadulle. Oli hirveä huuto ja pikkusisko ja äiti itkivät. Olimme siellä kämpillä pitkään ja yritimme rauhoitella ja avata sitä keskusteluyhteyttä riitapukareiden välillä. Lopulta saimme martti ahtisaari -sovinnon aikaiseksi, ja kun olimme lähdössä, huomasimme perheen halaavan ja itkevän kimpassa. Me hiivimme ihan hiljaa ulos ja kuiskasimme vain, että me poistumme nyt, Anders kuvailee.
Pelisilmää ja tilannetajua kentällä
Toinen mieleenpainuva keikka sattui tuoreessa lapsiperheessä.
– Olimme niin sanotulla perheväkivaltakeikalla, mikä osoittautui lähtötietoja lievemmäksi tilanteeksi. Oli perhe, johon oli hiljattain syntynyt lapsi, ja jossa oli kovaa riitaa vanhempien välillä. Molempien isovanhemmat olivat paikalla ja sekaantuneet kiistaan, joten siinäpä vasta oli soppa syntynyt. Saimme lopulta tilanteen selvitettyä ja olimme jo lähdössä, kun yksi isovanhemmista kysyi, saavatko he ottaa meidän kanssa yhteiskuvan?
– Siinä sitten kaiken jälkeen poseerattiin yhteisessä valokuvassa ja mietittiin, onkohan tämä nyt ihan ammattimaista touhua, konstaapelit hymyilevät.
Miehet harmittelevat poliisin työn muuttumista vuosien myötä yhä kiireisemmäksi. Keikkoja on paljon, ja resurssien puutteen vuoksi niitä on priorisoitava. Silloin ne ei niin kiireelliset keikat, mutta silti ne tärkeät saattavat jäädä väliin.
Supliikit Söderit ovat helposti lähestyttäviä ja luontevia, mikä on kentällä työskentelevälle poliisille tärkeä ominaisuus.
– Pelisilmä ja tilannetaju ovat varmasti meidän vahvuutemme kenttäpoliiseina. Pystymme kyllä useimmat tilanteet hoitamaan puhumalla. Oman elämänkokemuksen myötä myös monen asiakkaan tilanteeseen on helppo samaistua ja hoitaa tilanteet parhain päin, Sebastian toteaa.
Stadin Skoudet 2020jpg, 366,6 kB

Lähde: Poliisi.fi