Toimintaympäristön muutos vaatii poliisin toiminnan kehittämistä: Poliisin valvonta- ja hälytystoiminnan kehittämiseksi 50 suositusta
NordenBladet — Muutokset poliisin toimintaympäristössä ja samanaikainen henkilöstön väheneminen ovat pakottaneet poliisin asettamaan valvonta- ja hälytystehtäviä tärkeysjärjestykseen sekä ottamaan toiminnassaan korostetusti huomioon työturvallisuuden ja suorituskyvyn ylläpitämisen. Uhkakuvana on tasapuolisen palvelukyvyn vaarantuminen.
Tämä ilmenee Poliisihallituksen valvonta ja hälytystoiminnan tilan selvityshankkeen loppuraportissa, joka julkistettiin 9.12.2019. Helsingissä.
Raportissa kuvataan 50 toimintasuositusta siitä, miten poliisi nykytilanteesta selviää. Ne liittyvät esimerkiksi poliisiin kohdistuvaan luottamukseen, kiireellisten hälytystehtävien hoitamiseen, harvaan asuttujen alueiden hälytyspalveluihin sekä poliisin operatiivisen toiminnan ja suorituskyvyn ylläpitämiseen ja kehittämiseen.
– Selvitystyön tavoitteena oli vastata kysymykseen siitä, millainen on valvonta- ja hälytystoiminnan tila tänä päivänä ja millä keinoilla sitä tulisi kehittää, jotta toiminnan tehokkuus, tuottavuus, suorituskyky ja vaikuttavuus ovat parhaalla mahdollisella tasolla nyt ja lähitulevaisuudessa ottaen huomioon muun ohella toimintaympäristö ja sen ennustetut muutokset, selvityshenkilönä toiminut Oulun poliisilaitoksen apulaispäällikkö Arto Karnaranta kertoo.
Karnaranta tarkasteli valvonta- ja hälytystoiminnan tilaa sekä tilastoanalyysien että asiantuntijahaastatteluiden avulla. Haastatteluihin osallistui noin 300 henkilöä kaikista poliisilaitoksista, muutamasta hätäkeskuksesta, sisäministeriön poliisiosastolta, Poliisihallituksesta, Poliisiammattikorkeakoulusta, Keskusrikospoliisista, Suojelupoliisista sekä Suomen Poliisijärjestöjen liitosta.
Poliisilla miljoona tehtävää vuodessa
Poliisi suorittaa hälytystehtäviä ja ns. oma-aloitteisia, pääasiassa erilaiseen valvontaan liittyviä tehtäviä vuosittain noin miljoona kappaletta. Määrä on varsin vakiintunut tuolle tasolla. Näistä 700 000 on hätäkeskuksen poliisille antamia, kansalaisten ilmoittamia hälytysluonteisia tehtäviä.
Kiireellisesti hoidettavia A-kiireellisyysluokan tehtäviä on noin 70 000 vuodessa. Myös se on varsin vakiintunut määrä, pois lukien uuden hätäkeskustietojärjestelmän (ERICA) aikana tapahtunut voimakas A- tehtävien lisääntyminen. Poliisin hälytystehtävien kiireellisyysluokat ovat muuttuneet voimakkaasti viimeisen kymmenen vuoden aikana.
Arto Karnarannan mukaan selvitystyössä on pyritty avoimesti konkretisoimaan erilaisten tilastojen ja selvitysten kautta se, mikä vaikutus yhtäältä poliisin negatiivisella resurssikehityksellä ja toisaalta toimintaympäristön muuttumisella on ollut poliisin toimintatapoihin ja tehtävien priorisointiin.
– Poliisin kenttäjohtajat joutuvat kovan paikan eteen tämän tästä suorittaessaan tehtävien tärkeysjärjestykseen asettamista ja tehdessään päätöksiä siitä, mille tehtäville partioita voidaan lähettää ja mille ei tai mikä tehtävä hoidetaan menemällä tapahtumapaikalle ja mikä hoidetaan esimerkiksi puhelimitse tai menemällä paikalle joskus myöhemmin, Karnaranta toteaa.
Saavatko kansalaiset tasavertaisesti poliisilta hälytyspalveluita?
Poliisin suorituskyky on kaupungeissa ja suuremmissa taajamissa tänä päivänä vähintäänkin kohtuullisen hyvä. Hälytystehtävistä noin 97 prosenttia kohdistuu alueille, missä asuu 95 prosenttia väestöstä.
– Harvaan asutumpien alueiden valvonta- ja hälytyspalveluiden näkökulmasta tilanne on aina ollut haasteellinen. Vuosien mittaan tilanne on kuitenkin entisestään vain huonontunut. Hälytystehtävistä maaseudulle kohdentuu noin kolme prosenttia ja siellä asuu noin viisi prosenttia väestöstä. Usein poliisia joutuu siellä odottamaan kovin pitkään, aina se ei tule välttämättä paikalle ollenkaan, Karnaranta sanoo.
Hänen mukaansa yhteiskunnallinen haaste onkin, miten Suomen kaltaisessa pitkien etäisyyksien maassa turvataan kansalaisille mahdollisimman tasapuoliset poliisin hälytyspalvelut koko maassa asuinpaikasta riippumatta.
– Poliisiasemaverkko tulee mitä ilmeisimmin tulevina vuosina harvenemaan jo siksikin, että henkilöstön rekrytointivaikeudet ovat suuria siellä, mistä asukkaat muutoinkin vähenevät. Millaista poliisipalvelua yhteiskunta on valmis kansalaisille tuottamaan ja millainen hinta siitä ollaan valmiita maksamaan. Ja toisaalta, millaista palvelua ja kuinka nopeasti annettuna kansalaisilla on kaupungeissa ja maaseudulla lupa odottaa, Karnaranta pohtii.
Nämä ovat Karnarannan mukaan arvovalintoja, joiden osalta tarvitaan erityisesti yhteiskunnallisia päätöksiä ja linjauksia ja taloudellisia satsauksia.
– Poliisin tahtotila on varmistaa kansalaisten tasavertainen kohtelu hälytyspalveluissa. Kansalaisen tulee saada poliisilta konkreettista apua silloin kun hän itse kokee olevansa avun tarpeessa. Tällä hetkellä käytettävissä olevilla resursseilla tasavertaisen palvelun tuottaminen ei ole mahdollista, Karnaranta sanoo.
Karnaranta korostaa, että yhteiskunnallisesti merkityksellistä on määritellä, miten poliisin kykyä jatkossa mitataan, millaista poliisipalvelua yhteiskunta kansalaisille on valmis tuottamaan ja mikä hinta siitä ollaan valmiita maksamaan.
– Mitä kovempia tavoitteita poliisille asetetaan, sitä kovempi hinta siitä pitää olla valmis maksamaan, hän sanoo.
Toimenpidesuosituksia luottamuksen säilyttämisestä, poliisimiesten määrästä ja tasa-arvosta
Nyt julkistetussa raportissa kuvataan 50 toimenpidesuositusta poliisin valvonta- ja hälytystoiminnan kehittämiseen. Keskeisiä suosituksia ovat esimerkiksi:
Ylläpidetään kansalaisten luottamus poliisiin korkealla tasolla muun muassa pitämällä yllä hyvää toimintavalmiutta kiireellisissä hälytystehtävissä.
Turvataan poliisin toiminnan edellytykset lisäämällä poliisimiesten määrää lähemmäs keskimääräistä pohjoismaista tasoa.
Kehitetään poliisin toimintavalmiuden ajallista mittaamista määrittelemällä olemassa olevia resursseja vastaavat valtakunnalliset ja alueelliset toimintavalmiusaikatavoitteet.
Edistetään sukupuolten välistä tasa-arvoisuutta valvonta- ja hälytystoiminnan tehtävissä muun muassa varmistamalla naisten ja miesten tasapuolinen sijoittuminen erilaisiin kenttätehtäviin.
Tehostetaan poliisin ja yksityisen turvallisuusalan välistä yhteistyötä alueellisesti ja koko maan kattavasti muodostamalla yhteistyön pelisäännöt valtakunnallisella yhteistoimintasopimuksella.
Kehitetään henkilöstön rekrytointikeinoja harvempaan asuttujen alueiden poliisiasemille tai saneerataan poliisin toimipaikkaverkostoa.
Raportti on kokonaisuudessaan poliisin verkkosivuilla osoitteessa https://www.poliisi.fi/tietoa_poliisista/julkaisut
Lähde: Poliisi.fi
