Venäjä rakensi Suursaarelle suuren sotilashelikopterikentän
NordenBladet – Venäjä rakensi Viron ja Suomen väliin Suomenlahdelle Suursaarelle suuren sotilashelikopterikentän. Asiasta ilmoitti venäläinen tietotoimisto Tass. Helikopterikentällä on viisi laskeutumiskenttää, lennonjohtotorni, sääasema ja tankkiasema.
Lentokenttä rakennettiin sotaharjoitusten osana. Uusi lenkokenttä sopii kaikille sotilashelikoptereille, joita Venäjän läntinen sotilaspiiri käyttää. Lentokenttä otetaan pysyvään käyttöön.
Suursaari, venäjäksi Gogland, sijaitsee keskellä Suomenlahtea Suomen rannikolta lähes 40 kilometrin päässä. Suursaari luovutettiin Neuvostoliitolle talvisodassa vuonna 1939, valloitettiin takaisin jatkosodassa vuonna 1942, mutta luovutettiin uudelleen vuonna 1944 Moskovan välirauhaan liittyen.
______________________________________________
Suursaari (ven. Гогланд, Gogland; ruots. Hogland, aiemmin Högland; vir. Suursaar) on Suomenlahden itäosassa sijaitseva saari ja entinen Suomen kunta. Nykyään saari kuuluu Venäjälle, Leningradin alueen Jaaman piiriin. Suursaari on Suomenlahden ulkosaarista pinta-alaltaan suurin. Se sijaitsee noin 40 kilometriä etelään Manner-Suomesta ja 55 kilometriä pohjoiseen Virosta 27. pituuspiirin ja 60. leveyspiirin leikkauksen vieressä.
Maantiede
Suursaari, kuten muutkin Suomenlahden ulappasaaret, on jäänne noin 1700–1800 miljoonaa vuotta sitten syntyneestä Alppien kaltaisesta Svekofennidien poimuvuoristosta. Tämän vuoksi niiden kallioperä poikkeaa Viron ja Suomen rannikon kallioperästä.
Suursaari on noin 11 kilometriä pitkä ja 1,5–3 kilometriä leveä, kapeimmillaan pohjoispäässä, ja koostuu enimmäkseen karusta peruskalliosta. Saaren pinta-ala on noin 21 neliökilometriä, josta noin 14 hehtaaria on järviä. Saaressa on neljä vuorenhuippua, Pohjoiskorkia (113 metriä korkea), Mäkiinpäällys (126 m), Haukkavuori (142 m) ja Lounatkorkia (176 m), jotka näkyvät kauas merelle. Kallioperä idässä ja korkeammilla kukkuloilla on porfyyriä, lännessä gneissiä ja liusketta. Muualla kalliossa on leveitä, vaaleampia graniittivanoja. Kukkuloiden välisissä laaksoissa on moreenia ja useita pirunpeltoja eli suuria alueita pelkkää kiveä. Saaren itäosassa on muutamia hiekkarantoja.
Suursaaressa on 4 järveä ja 1 lampi. Liivalahdenjärvi on noin 400 metriä pitkä ja 75 metriä leveä, ja sen suurin syvyys on vain 1,5 metriä. Sen toinen lasku-uoma suuntautuu Liivalahteen. Veteljärvi on kooltaan 250 × 100 metriä ja sen suurin syvyys on 2,3 metriä. Sillä on yhteinen laskujoki Liivalahdenjärven kanssa Selkäapajanlahteen länsirannikolle. Maahellinlahteen laskeva Lounatjärvi on kooltaan 500 × 200 metriä, ja sen suurin syvyys on 13 metriä. Ruokolahdenjärvi on kooltaan 350 × 200 metriä, ja sen suurin syvyys on 5 metriä. Se laskee mereen Porkanrannassa Kiiskinkylän kohdalla. Lounatjärven koillispuolella on vielä pieni pyöreä Pahalampi.
Mäkiinpäällyksellä ja Majakallion itäpuolella on kaksi Struven ketjuun kuuluvaa kolmiomittauspistettä, Mäkiinpäällys (Мякипяллюс), 60°04′27″N, 26°58′11″E ja Gogland ”Z” (Гогланд Точка ”Z”) eli Suursaari Piste ”Z”, 60°05′07″N, 26°57′40″E . Ne ovat saaren pohjoisen ja eteläisen kolmioketjun solmukohtia ja kuuluvat Unescon maailmanperintökohteisiin.
Luonto
Suursaari on pääasiassa peruskalliota, jolla kasvaa harvakseltaan mäntyjä. Matalammissa osissa on taigatyyppistä havumetsää. Havumetsän lisäksi on alavammilla alueilla jonkin verran lehtipuita, etupäässä pihlajaa, tervaleppää ja raitaa, mutta saaren eteläpäässä myös koivuja ja yksittäisiä tuomia, haapoja sekä saarnia. Jotkut kasveista, kuten myrkkykatko, kuuluvat toiseen kasvillisuusvyöhykkeeseen, mutta ovat säilyneet ilmaston muututtua.
Maanisäkkäistä saarella on nykyisin vain pikkujyrsijöitä ja lepakoita. Todennäköisesti saarella on esiintynyt aiemmin myös kettuja ja jäniksiä, jotka pääsivät sinne helposti jäiden yli talvella. Talvimerenkulun lisääntyessä 1900-luvulla niiden vaellukset ovat kuitenkin vaikeutuneet. Merilintuja on saaren ympäristössä runsaasti ja joistakin paikallisista paikannimistä päätellen siellä on esiintynyt aiemmin useita suuria petolintulajeja. Lähistön matalilla saarilla on ollut suuria määriä harmaahylkeitä ja itämerennorppia.
Lähde: NordenBladet.ee
