Helena-Reet: Itseä pitää kehua ja varata aikaa saavutuksista iloitsemiseen
NordenBladet – Pidän itselleni tunnustuksen antamisesta ja kehun itseäni, aivan joka päivä. Teen niin itsekseni. Annan itselleni tunnustusta saavutuksista, jotka ilahduttavat minua ja iloitsen erilaisista asioista (omat saavutukset, tavoitteiden täyttymiset, lasten saavutukset, mutta myös linnut ja muut eläimet ja koti ilahduttavat minua paljon).
Tarvitsen tunnustusta, mutta koska kukaan lasten lisäksi ei yleensä kehu minua, teen sen itse. Hahaaa… Huomaan ympärilläni yhä enemmän asioita, jotka ilahduttavat ja minun täytyy sanoa, että olen saavuttanut sisäisen tyytyväisyyden ja ilon tunteen (yleensä). Ei kannata jäädä odottamaan muiden kehuja, omista suuremmista ja pienemmistä saavutuksista kannattaa iloita ja kehua itse itseään! Kuulostaa kuin ”itseapukirjan” kannelta, mutta vakuutan teille, että se vaikuttaa kuin meditaatio. Ehkä tuo sana kehuminen on hieman väärä – pikemmin voisi ehkä sopia: arvosta itseäsi, arvosta tekemääsi.
Esimerkiksi aamulla tervehdin lintuja, joita puutarhassamme on paljon. Ne laulavat ja sirisevät niin äänekkäästi, jotta huomaisin ne. Ja minä vastasinkin niille. Menin ulos ja kerroin niille, että olin jo kauan odottanut avosylin niitä etelästä takaisin. Sirottelin niille tervehdykseksi jopa siemeniä puutarhaan. Koska rakastan luontoa, olin erityisen iloinen, kun sain Juhanin taimitarhasta kahdeksan kahden metrin korkuista lehmusta, jotka istutin puutarhaan jo viime viikolla (lehmuksen taimia ei ole taimitarhoissa vuosiin myyty, mutta kun niitä nyt tuli, ne tekivät mielen todella iloiseksi!). Minulla on ennestään viisi isoa lehmusta, mutta lehmuksia ei ole puutarhassa koskaan liikaa! Lehmukset ilahduttavat mehiläisiä ja minuakin koko talven, kun ajattelen niitä kiitollisena juomalla lehmuksenkukkateetä hunajan kera.
Mutta saavutuksista. Jos nyt päästän hieman huumorin kukkimaan, niin oikeastaan olen sitä mieltä, että itseä pitääkin kehua ja nähdä omat saavutukset ja arvostaa niitä. Me teemme lyhyen ja pitkän tähtäyksen suunnitelmia, teemme kaikenlaisia taulukoita ja laskelmia, ennustamme menestystä ja asetamme tavoitteita, sitten pyrimme ylittämään tavoitteita ja esteitä. Mutta mitä teemme sitten, kun olemme saavuttaneet jotain, joka vielä vuosi tai pari sitten näytti vain haaveelta? Emme mitään… Kehitämme jo uusia, suurempia haaveita, olemme etukäteen hermostuneita ja ärtyneitä uusien tavoitteiden saavuttamisesta, mutta emme varaa aikaa siihen, että kiittäisimme itseämme ja muita ja että nauttisimme siitä, mitä olemme saavuttaneet.
Muutin tätä taktiikkaa jokin aika sitten. Aloin itse arvioida saavutuksia ja nauttia ja juhlistaa niitä. Saavutuksista pitää nauttia, tulee antaa itsensä tuntea onnen tunteesta. Miksi ei voisi itselle sallia hieman huomiota, onnen tunnetta ja tärkeänä oloa?! Onnen tunnetta ei pidä vieraiden tuoda, onnen tunne on henkinen tila, joka pitää itse saavuttaa.
Minua on koko elämäni kasvatettu hengessä: ole vaatimaton, ei ole kaunista kehua itseään, älä aiheuta häpeää, tee ensin ja puhu vasta sitten jne.
Minusta asian pitää olla juuri päinvastoin:
a) toimi ja ole rohkea;
b) kehu itseäsi (en tarkoita pöyhkeilyä), sillä kaikenlainen myönteisyys aiheuttaa elämään lisää myönteisyyttä ja myönteiset ihmiset tekevät ja saavuttavat enemmän kuin voivottelevat ja valittelevat ihmiset, ja
c) sekään, että tee ensin ja puhu vasta sitten, ei pidä ihan aina paikkaansa. Koko toiminnan prosessista pitäisi iloita ja olla ylpeä, ei vain lopputuloksesta. Tie saavutukseen on myös tärkeä ja kaunis. Meidän yhteiskuntamme opettaa meitä vain raatamaan ja murehtimaan, mutta ei nauttimaan elämästä. Minusta elämästä pitää nauttia! Jokaisesta hetkestä!
Yksi iso asia, jonka olen oppinut, on se, että älä jää odottamaan muiden kehuja, mielipidettä tai hyväksyntää. Tee itse! Päätä itse! Ja kaiken lopuksi kehu itse itseäsi ja varaa aikaa nauttiaksesi siitä, mitä olet saavuttanut.
Olen verraton! 🙂
