OHMYGOSSIP – Aikaisen aamun viileä tuuli muistutti syksyn läheisyydestä, vaikka puiden takana aurinko yrittikin tavoitella minua ollessani pienellä kävelyllä.  Siinä kävellessäni ajattelin tapetteja ja tapettikuoseja.  Pitäisi tapetoida muutama osa työstudion seinää uudestaan, jotta siellä olisi mielekkäämpi työskennellä. Tuo aiempi tapetti, joka peittää osaa seinästä, on ollut siellä jo aivan liian kauan – vuosia. Sen koukeroiset suuret mustavalkoiset kuviot tuovat minulle jostain syystä mieleen kellon!  Seinien uusiminen tuo aina ihan oman vibansa, ja minä haluan, että työtilassani on viihtyisää – siksi koska olen siellä niin paljon.

Olen hankkinut kotini hieman uutta taidetta, ja myös kiinnostavan yhden suuren taideposterin Anouk Studion tämän vuoden  SPRING 18 – kokoelmasta.  Se sopi oikein hyvin olohuoneeseen, ja sen hieman pastelliin vivahtava värimaailma toi valoisuutta, siirrettyäni paikalla aimmin sijainneen grafiikkatriptyykin varastooni odottamaan uutta sijoituspaikkaa.  Laitan siitä, ja sisustuksesta kuvaa myös seuraavaan postaukseen. Nythän on vallalla tämä tiheämpi – juuri kollaasityyppinen sijoittelu sisustuksellisesti myös taideteosten suhteen.   Aion toteuttaa minun syyskuussa Keuruun pääkirjastossa ensinäytöksensä saavan ”Matkoilta” – näyttelyn ripustuksen samoin.  Se on minulle poikkeuksellista ja uuttakin yksityisnäytelyssä, sillä yleensä olen suosinut väljempää ripustamista.

kuva Iina Koppinen | Anouk Studio | SPRING 18 collection | teos Hansaviertel Apartment House by Charlotte Taylor

Teokset tulevat pääseinän sijaan olemaan sermeillä, koska näin saan runsain mitoin enemmän vapautta laittaa teoskokonaisuuksia haluamallani tavalla!  Pääseinälle siimoin korkealta yläreunan ripustusrimaan kuvaprinttien, kehystettyjen sanojen, luonnosten ja pienten maalausten sijoittelu olisi ollut mielestäni liiaksi nuoralla tanssimisen kaltaista!  Niihin ei olisi saanut laittaa mahdollisen liikkumisen estämiseksi esim. kaksipuoleista teippiä, joten.. tämä sermeille ripustaminen on kaikin puolin paras idea, koska niissä voi käyttää haluamiaan ripustuskorkeuksia ja tiheyksiä.

kuva Iina Koppinen | taidekuva 2018 | blogia varten | Blog’n’roll | 2018

kuva Iina Koppinen | taidekuva 2018 | blogia varten | Blog’n’roll – omakuva | 2018

Ylipäätään – kun hankkii kotiin taidetta, tärkeintähän on luonnollisesti sisustajan omat esteettiset mieltymykset.  Taideteos on vain yksi niistä esteettisistä esineistä toisten sisustusjuttujen ja esineiden joukossa.. ainakin useimmiten.  Visuaalisen alan tekijänä tämä ei ehkä kuulosta kovin mairittelevalta, mutta se on lopulta kuitenkin melkolailla todellisuutta.  Hankin itsekin teoksia, elävöittämään, lisäämään kodikkuutta ja mielekkyyttä ympäristööni.  Hankin sellaista taidetta, mikä minua kiinnostaa ja innostaa.  Silti ymmärrän, että joku ihminen voi valita teoksen verhojen mukaan suurin piirtein näyttelystä kotiin, mutta on sillä silti kuitenkin aina merkityksensä – ei pelkkä värimaailma, vaan myös sisällön mielekkyys ostajalle.  Tärkeintä olisi siis valita teos josta saa jotain henkilökohtaisesti irti.  Silloin ne yleensä sopivat sisutukseen myös, helposti.  Teokset voivat toimia tilanjakajina myös.  Eikä naulan, tai ripustuskoukun lyömistä seinään tarvitsisi niin kovasti varoa.  Ja kannattaa huomioida myös veistokset teoksina, joiden katseenvangitsevuus yhdistettynä tilaan ja sen jakautumiseen, saattaa tuoda neliöiltään pienempäänkin kotiin just sen tarvitun jutun ja jujun!  Minä olen itse nyt etsimässä sellaista luultavasti kapeaa puuveistosta.  Puuta sen takia, että se on kevyt materiaali.  Pitkulainen, kapea malli sopisi lattialle tai vaihtoehtoisesti jollekin matalalla sijaitsevalle tasolle.

On realistista, että mikäli haluaa myydä teoksiaan, kuten minä haluan – on kyettävä hyväksymään, että jollekin teos voi olla yksinkertaisesti sisustuksen kokonaisuuden lisääminen, palveleminen.  Uskon, että, mikäli myyn teoksen koristamaan jonkun ostajan olohuonetta, tai työpaikkaa, niin jonain päivänä nämä myydytkin teokset saattavat olla osana jotakin laadukasta kokoelmaa, esillä nykytaiteen näyttelyssä!  Ja onneksi sellaisia tilanteita on jo ollutkin.  Olen myös lainannut omia teoksiani kokoelmanäyttelyihin.

kuva Iina Koppinen | Galleria- kassini | 2018 

kuva Iina Koppinen | taidekuva 2018 | blogia varten | Käsi ja sivellin | 2018

kuva Iina Koppinen | Otsikossa sanotaan | Uskalla sisustaa taiteella| 2018

Tuosta tullaankin siihen, mistä puhuin myös edellisessä haastattelussani – jos ihmiset eivät tunnista kuvataiteilijaa, se on todella nimenomaan juuri sitä huonoa mainosta.  Minun mielestäni kuvantekijän saama julkisuus lisää sen todennäköisyyttä, että teosten arvo säilyy.  Joten sanotaanko niin, että julkisuus yhdistettynä kyvykkääseen visuaalisen taiteen tekijään on myös ostajalle paras tae siitä, että ostaessaan hän tekee kaiken muun lisäksi hyvän sijoituksen!

Arvonsa myös taloudellisesti ajateltuna säilyttävät sellaiset teokset, jotka ilmentävät parhaiten kuvataiteilijan tyyliä eri sarjoista, ja eri aikakausilta.  Vaikka on mainittava, että silloin kun hankkii teoksen kotiinsa, tai työpaikalle – ei sitä silloin useinkaan tule ajatelleeksi sitä, kuinka näkyvällä sijalla sen tekijä on vaikkapa mediassa tai teoksen mahdollista arvonnousua.  Teoksen pitää tuntua oikealta, ja tietenkin sen pitäisi olla kulloinkin kyseisen kuvataiteilijan tuotannon parhaimmistoa, siis etenkin ostajan mielestä myös.  Jokainen kuvataiteilija pyrkii kuitenkin tuomaan itsestään esille juuri sitä, jokaiseen näyttelyynsä.  Aina, kun teos on jossain esillä – se on sitä uusinta uutta, aina uudestaan – vaikka olisikin todellisuudessa muutamia vuosia vanhemmasta sarjasta.

kuva Iina Koppinen | 2018 | omakuva

Vieläköhän tuosta tarkenisi mennä uimaan, vaikka tuuli on pyörittänyt vettä jo viileämmäksi..

Ciao, ihanat!

xx

Iina