Iina Koppinen: Italian Umbriassa – visuaalisesti ilmaistuna ja sanoin tämä iisi, rento meno täällä

Tekijä

21 heinäkuun, 2018

OHMYGOSSIP – Italia, Umbrian seutu – täällä matkaillessa kannattaa ottaa huomioon että levollisuus ja sellainen verkkainen elämä ovat rytmiltään ominaisuuksia seudulle. Italia on siitä hauska maa, että täällä yllättäen tulee minulle, vähän tottumattomalle – kenties myös ehkä pikkuisen malttamattomalle matkaajalle eteen aivan uusia juttuja. Onneksi tässä vanhassa linnassa, jossa majoitun, on wi-fi! Paikoitellen on seutuja joissa katvealueita, etenkin täällä vuoristoseudulla. Täällä voi maksaa setelirahalla, tai luottokortilla, mutta tosiaan mieluiten setelirahalla.

Minä olen niin ehtinyt tottua pois tuosta käteisen käytämisestä, mukana kantamisesta! Täällä sen huomaa. Todissa kävin eilen ostamassa Benettonin tossut, jotka ihan super – kivat! Niille on käyttöä, vaikka yleensä jalassani onkin suureksi osaksi minun luottosandandaalit kuvauslokaatioita etsiessä sekä muilla töiden suunnitteluun ja toteutukseen liittyvillä tutkimusmatkoillani. Hyvä, että on uudet tossut, koska en ottanut mukaan hirveästi kaikkea – ja nyt minut on iltapäivän kääntyessä iltaan kutsuttu pizzalle. Se käynti tulee kyllä ihan tarpeeseen sillä koneeni teki kapinan – olin ottanut juuri sen väärän saman näköisen piuhan mukaan – ja oikea on tietenkin Suomessa.

kuva Iina Koppinen | Todi | Italia | tuumailua | 2018

kuva Iina Koppinen | Todi | Italia | Umbria | 2018

Täällä on suositeltavaa osata muutama sana tai lause italiaa – paikalliset kyllä arvostavat yrityksiäni sen suhteen – ja silloin saa hymyilevää palvelua!

Täällä asiat menevät todellakin verkalleen, omalla painollaan, ja se ei ole aina ehkä ihan minun parhaita puoliani omaa itseä ajatellen, kun olen niin herkkä stressaamaan! Juuri sekin, että kun saavuin tänne Roomasta pitkän ajomatkan jälkeen, respa oli kiinni sellaisen siestan verran.. siis suurinpiirtein. Matka oli ollut vuokra-autolla hikinen, joten minua ei kauheasti naurattanut siinä vaiheessa!

Paikan rauhallisuus on iso plussa – voin tehdä töitäni ihan miten vain, eikä kukaan häiritse. Ja puitteet ovat tosi miellyttävät. Lähin kaupunki on vajaan kymmenisen kilometrin matkan päässä, Todi. Sievä pieni kiva kaupunki, täynnä pieniä, salaperäisiä pikkukujia. Kapeiden kujien hiljaisuudessa voi aistia suuria tarinoita menneisyydestä. Äärimmäisen viehättävää! Ja turvallista myös. Kuuntelin kävellessä siellä askelteni ääntä ja ihailin kukkaloistoa, joka kurkotteli alas vanhoilta parvekkeilta ylläni auringon ja varjojen häilyvässä kilpajuoksussa. Iäkkäämpi herrasmies katseli menoani – hän oli kantanut tuolinsa kotiovensa ulkopuolelle liki Todin muurin ulkopuolta – ja katseli kiireettömänä minnekään, alas tasangolle ja pelloille. Maisema on heille lähes sama vuodesta toiseen, mutta voin uskoa, ettei siihen hevillä kyllästy.

Umbria on maisemaltaan ja luonnoltaan selvästi vehreää, hyvin maalauksellista. Katukuvaus kiinnostaa täällä minua erityisesti. Napsin niin paljon kuvia, että jokin vahinkolaukauskin saattaa iskeä ihan hyvin. Ja lisäksi olen niitä ihmisiä, jotka napsivat kuvia lentokoneen ikkunasta – siis mikäli saan olla ikkunapaikalla, ja se on tarpeeksi puhdas, hyvä kuvaamiseen. Lento Helsinki – Rooma meni tosi hyvin, nopeasti ja hyvän palvelun kera nautittuna!

Perugiaa, jonne siis aion tänään – sanotaan Italian kukkulakylien kuningattareksi. Jos se on sellainen, kuin Todi, vaikkakin paljon isompi (aion sinne siis ajaa tänään!) – niin kuin uskon, että on, niin tuo historialtaan hyvin pitkä, muurien ympäröimä kaupunki on varmasti lumoava! Ainakin olen antanut itseni ymmärtää, että tulen ihastumaan siihen! Ja kuten jo sanoin, vuokra- auto on täällä ihan must, koska Italian yhteydet liikenteen suhteen eivät ole kovin hyvät.. ja se antaa myös tietynlaisen vapauden tottakai.

Joillekin tämä on unelmien maa. Täytyy sanoa, ettei ihan kaikinpuolin ole minun makuun – tätä maata varmaan rakastaa ja vihaa yhtä aikaa. Visionani on koostaa näyttelyni täällä, tehdä lisää töitä luonnoksin, kuvaamalla ja akvarellimaalaamalla. Duunia riittää täällä, sillä viikko on niin lyhyt aika. Ja mitä parhain paikka tämä linna on lepäämiseen, kiireettömyyteen.. silloin kun töiltä annan itselleni armoa, ja sitä olen antanut! Tekee hyvää sielulle. Täällä löytyy myös se syke siihen tulevaan näyttelysarjaan! Näyttelystä on muodostumassa moodiltaan iisimpi, hengittävä.

Maailma on laajempi kuin ajattelee, vaikka kuinka ajattelisi.. ehkä on hyvä saada matkustaa välillä. Tiedättekö, olen helposti näet sellainen sohvannurkkamatkaaja television ja netin kanssa. Pitää välillä oikeasti kokea ja liikkua, löytää uusia katsantokulmia, visioita. Täällä Umbrian seudulla tuntuu jotenkin olevan vastatusten tulevaisuus ja menneisyys. Täällä muovautuu käsikirjoitus tähän sarjaan tätä näyttelyteemaa, ja täällä minä teen visuaalista työtä sen pohjalta. Paljon tunnelmapaloja.

Kysymyksien ainut tarkoitus on itse saada olla hiljaa, oivalsin. Ei ole ollenkaan huono.. teen täällä vastauksia kysymyksiin näyttelyn kautta – vastaan visuaalisella ilmaisulla katsojien kysymyksiin.

Näiden kuvien kanssa,

Ciao bellissimo! Palataan pian!

Iina