Helena-Reet: Elä maalla – herätyskellona linnunlaulu!
OHMYGOSSIP – Nukun ikkunat auki ja tänään aamulla aikaisin heräsin äärettömän kauniiseen linnunlauluun. Rastaat siristivät iloisesti jo ennen auringonnousua. Päivä alkaa heti niin myönteisenä ja sydämellisenä! Linnut rakastavat puutarhaani ja niitä on vuosi vuodelta aina vain enemmän. Siihen on myös selvä syy – linnut nimittäin suosivat puutarhoja, joissa niillä on luontoystävälliset pesimismahdollisuudet. Sanotaan, että mitä villimpi ja monipuolisempi kotiympäristö on, sitä kirjavampi elämä siellä vallitsee.
Nurmeni on tosin englantilaiseen tyyliin niitettynä lyhimmäksi mahdolliseksi, mutta koska puutarhaa on yli puoli hehtaaria, tilaa riittää aivan kaikkeen. Keskellä puutarhaa on jopa pieni metsikön tapainen saareke. Minulla on paljon sekä lehti- että havupuita, tyrnitarha, paljon pensaita ja luonnon kanssa suhteellisen hyvin samaan tahtiin hengittävä puutarha. Kun äiti tai anoppi tulee kylään, he ovat aina silmät selkosenaan – he huomaavat heti nokkoset kompostin vieressä, kevätesikot syreenipensaiden alla, puhumattakaan hyvin viihtyvistä vuohenputkista useiden kukkapenkkien reunoilla. Olkapäitä kohautetaan, kun jokin ukonpalko uskaltaa jossain nauttia auringosta. Minua se ei häiritse, pikemmin päinvastoin – pidän luonnosta juuri sellaisena villimpänä. Ihanteellisessa tapauksessa eläisin muutenkin jossain oikeasti maalla metsän reunalla tai aivan metsässä. Molemmin puolin puutarhan takana on suuret niityt ja yksikään niittykukka (tai niityn rikkaruoho) ei ole minun silmissäni vähemmän kaunis kuin viljelykasvit. Kaikki ne ovat kaikkein Korkeimman luomia ja minä näen siinä luonnon monimuotoisuutta ja vaihtelua. Minua ei todellakaan häiritse ja tavoitteeni ei ole kilpailla kenenkään kanssa siitä, kenellä on puhtain kukkapenkki. Pidän puutarhasta nauttimisesta, kuuntelemisesta, näkemisestä, hetken varaamisesta nauttimiseen ja kasvien ja puiden kanssa keskusteluun, ja teen kuten isoäitikin aikoinaan teki. Käyn aamuisin isännän (emännän) katsein puutarhaa tarkkailemassa, katson mikä kiinnittää huomiota ja päivän aikana puuhastelen vähän täällä ja hiukan tuolla – juuri niin, että itsellä on hyvä olla ja kasveilla ja puutarhassa elävillä linnoilla samoin.
Linnuista on puutarhan pitäjälle erittäin paljon hyötyä. Esimerkiksi yksi tiaisperhe syö monta kymmentä tuhatta perhosen toukkaa ja hyönteistä, joista paljot ovat puutarhatuholaisia. Hyttysistä ja kärpäsistä auttavat eroon pääsemään pääskyset. Yksi haarapääskyperhe syö puutarhastanne lähes satatuhatta hyönteistä! Ja rastaat – ne rakastavat kotiloita. Miksi myrkyttää/ruiskuttaa/keinolannoittaa omaa puutarhaa, kun on lintuja, jotka auttavat teitä niin ahkerasti – hävittävät tuholaisia ja sitten tarjoavat teille vatsa täynnä huippukauniin konsertin. Lannoittamisen voi korvata kompostilla ja lannalla, ja sen sijaan, että puutarha näyttäisi steriililtä potilashuoneelta tai sliipatulta kaupunkipuutarhalta, minä rakastan villiyttä ja luonnonläheistä tyyliä. Linnut, mehiläiset ja pienet eläimet (esimerkiksi siilit) ovat sellaisesta puutarhasta erittäin iloiset. Niin minäkin!
Eilen tein mansikkapenkin viereen istukassipulipenkin ja talon viereen vanhan matontamppaustelineen alle papupenkin (tavoitteena luoda luonnollinen vihreä väliseinä). Istutin myös uuden erän salaatinlehtiä kasvihuoneeseen. Niitä kylvän noin kahden viikon välein, silloin saan satoa koko kesän. Joka vuosi siemeniä kuluu aina vähemmän, sillä olen oppinut, että niitä ei tarvitse suinkaan kylvää niin tiiviisti eikä paljon, jolloin puolet menee vain hukkaan, sillä niillä on liian ahdasta. Aurinkoista ja kaunista päivää teille!
PS! Kuvat on otettu eilen (20. toukokuuta 2018), paitsi ne kuvat, joissa silmäteräni ovat mukana – ne on otettu samaan aikaan viime vuonna. Ivanka Shoshana tuntuu minusta aivan yhtä pieneltä kuin viime vuonnakin, mutta Estella Elisheva on reippaasti kasvanut.
