NordenBladet – Eilen, 1. helmikuuta, vietettiin kansainvälistä Galgo-päivää (World Galgo Day). Monille se on vain päivämäärä kalenterissa, mutta kymmenille tuhansille koirille Espanjassa se merkitsee helvetin alkua.

Metsästyskausi on ohi. Ja juuri nyt, tällä hetkellä, kun me nautimme talvisesta rauhasta tai unelmoimme kesälomasta Espanjan auringon alla, siellä on käynnissä hiljainen verilöyly. Joka vuosi metsästäjät ”hankkiutuvat eroon” arviolta 50 000 – 100 000 espanjanvinttikoirasta eli galgosta.

Miksi? Koska ne ovat ”työkaluja”, joista on tullut tarpeettomia. Mutta kaikkein järkyttävintä ei ole se, että ne hylätään, vaan se, miten se tehdään. Kyse ei ole vain tappamisesta, se on rituaali.

Perinne nimeltä ”metsästysonni” sanelee julman uskomuksen: mitä suurempia tuskia koira kokee kuollessaan, sitä parempi on seuraava metsästyskausi. Häpeää tuottaneen koiran täytyy kärsiä. Taikausko väittää, että mitä enemmän kipua, sitä suurempi on metsästäjän onni tulevalla kaudella ja sitä parempia uusista pennuista tulee.

”Pianon soittaja”: Yksi yleisimmistä ja julmimmista tappotavoista on hirttäminen siten, että koiran takatassut yltävät tuskin maahan. Koiran on ”tanssittava” tai tepasteltava takajaloillaan tuntikausia (kuin soittaisi pianoa) välttääkseen tukehtumisen, kunnes se lopulta kuolee uupumukseen.

Tilanne tänään Elämme 2000-luvulla. Pidämme itseämme sivistyneenä yhteiskuntana. Monet meistä – erityisesti pohjoismaalaiset – pitävät Espanjaa toisena talvikotina. Etsimme sieltä lämpöä, hyvää ruokaa ja etelän vieraanvaraisuutta.

Mutta vastaako valtio, jossa tällainen julmuus on edelleen hiljaisesti hyväksytty ”perinne”, meidän moraalisia arvojamme? Voimmeko nauttia auringonlaskusta tietäen, että samaan aikaan jossain oliivilehdoissa tapahtuu jotain näin epäinhimillistä?

Tämä ei ole hyökkäys Espanjaa vastaan. Yksi ihminen tai yksi mediatoimisto ei voi muuttaa vanhoja perinteitä, mutta yhdessä voimme lisätä tietoisuutta. Kulttuuri ei voi olla tekosyy kidutukselle. Perinne ei oikeuta sadismia.

Muistamme heitä, jotka eivät saaneet mahdollisuutta, ja tuemme heitä, jotka pelastuvat. Tärkeintä on jakaa tietoa – suuri osa yhteiskunnasta ei edes tiedä, että jotain näin kamalaa tapahtuu. Ehkä yhdessä tätä viestiä jakamalla voimme tehdä lopun tälle kauhulle!