Helena-Reet: MAALISKUU… it´s all about you, PANDU!!!!❤🐾🐱
NordenBladet – … Olkoon, tänään on jo kesäkuu, mutta kuten näkyy, minulla on vasta maaliskuun postaus kesken. Tein pääosan tästä postauksesta valmiiksi maaliskuussa, nyt sitten kirjoitan lisää ja saan valmiiksi. Välillä on yksinkertaisesti tapahtunut hyvin paljon… Menin naimisiin haaveitteni miehen kanssa, meillä oli ihmeen kauniit hääjuhlat läheisten seurassa, vietimme ihanan kuherruskuukauden Espanjassa, olen tehnyt paljon kauniita käsitöitä, rakentanut verkkoalustan jne… siitä kaikesta sitten, kunhan maaliskuun postaus tulee valmiiksi.
Kuten elämässä aina, on ollut sekä hyvää että valitettavasti myös surullista. Maaliskuu oli minulle hyvin, hyvin surullinen, ja olin pitkään poissa tolaltani.
Keskiviikko, 8. maaliskuuta (naistenpäivä) jää minulle tästä lähtien aina Pandun kuolinpäiväksi. 8. maaliskuuta 2023 hautasimme kotipuutarhaamme lämpimästi rakastamamme, tuskin 8-vuotiaan Pandu the Cat -kissamme. Muistan, että oli lumista ja kylmää ja sielu oli haljeta. Estella Elisheva ja Allan kaivoivat jäätävässä lumisateessa haudan, minä pitelin pyyhkeeseen käärittyä Pandua, Ivanka seurasi toimintaa valkeita ruusuja sylissään. Itkin kolme viikkoa joka päivä, itken nytkin tätä kirjoittaessani. Rakastin Pandua kovin.
Pandun kuolema oli minun syytäni.
Se satuttaa erityisesti. Syyllisyyden tunne on oikein paha tunne.
Torstaina Pandu tuli sisälle ja syödessään (pikemminkin nuuhkiessaan ruokaa) sen keho kakkasi hallitsemattomasti kaksi kovaa papanaa. Pahastuin, mitä tämä pelleily on, että kissa kakkaa sisälle, ja lähetin sen ulos. Perjantaiksi Allan varasi kissalle lääkäriin ajan, mutta minä sanoin: Ahh, vitsailetko, anna olla, kissat ovat sitkeitä, niillä on koko ajan jotain ongelmia, odotamme pari päivää. Kissa oksensi myös kerran, mutta minulla oli taas heti vastaus valmiina: kissa on tottunut syömään parempaa ruokaa, sen vatsa ei ole enää tottunut hiiriin… Kissa toi meille Allanin kanssa kummallekin yöllä lahjaksi hiiren noin viikko ennen tästä maailmasta poistumistaan. Allanin hiiren se söi, sen jälkeen, kun me emme alkaneet kehua sitä naukumisen jälkeenkään, ja oksensi hiiren samaan paikkaan vuoteen viereen, seuraavana päivänä minulle tuodusta hiirestä kehuimme kissaa yöllä… jostain syystä ymmärsin heti, että se tulee taas hiiren kanssa. Rehellisesti sanottuna sekin on mystistä, miten se löysi kahtena yönä peräkkäin hiiren SISÄLTÄ?!
Pandu oli ihanan ystävällinen ja hyvä kissa! Erittäin, erittäin suloinen kissa! Minulla on petturin tunne, kun en vienyt sitä lääkäriin. Minun olisi helpompi olla, jos saisin jonkin rangaistuksen siitä, mutta kaikki tämä syyllisyyden tunne ja muu juttu ja katuminen eivät valitettavasti enää auta. Kissat ovat petoja ja erittäin hyviä teeskentelijöitä, ne eivät näytä heikkouttaan tai sairauttaan, vaan huijaavat sinua. Osaan tänään vain rehellisesti katua, etten käynyt kissani kanssa säännöllisesti lääkärissä.
Rakas Pandu, anna minulle anteeksi! En halua opettaa ketään, mutta surullisesta kokemuksestani suosittelen koko sydämestäni, että käykää lemmikkienne kanssa ajoittain lääkärissä silloinkin, kun kaikki on ikään kuin ok – parempi katsoa kuin katua, parempi tarkastaa terveys ja huomata hätä oikeaan aikaan!
Pandu, olet ikuisesti meidän sydämissämme!!!
