Helena-Reet: HELMIKUU – teatterista, ruoasta, Barutosta, ompelemisesta ja pörssistä! + Paljon kuvia!
NordenBladet – Jatkan siitä, missä edellinen blogipostitus jäi kesken, eli 15. helmikuusta. Jos kyseessä olisi videoblogi, tähän sopisi aloitukseksi hyvin eräs musiikillinen välipala – virolaisen kansanlaulun kappale: ”Aika menee, mutta onni ei katoa” (”Aeg läheb aga õnn ei kao”)… hahhaa 😀
15. helmikuuta 2023 kävimme Allanin kanssa katsomassa Paolo Genovesen näytelmää ”Vieraat”. Kävin ensimmäisen kerran Draamateatterin viidennen kerroksen salissa, jossa lava on keskellä ja teatteriyleisö kahdella puolella. Teatterikappale oli verraton ja näyttelijät hyvää tasoa (Mait Malmsten, Britta Soll, Jüri Tiidus, Marta Laan, Markus Luik, Harriet Toompere, Tiit Sukk, Amanda Hermiine Künnapas). Oli erittäin kiva ilta! Oli hienoa, että näytelmä oli ilman väliaikaa! Pidän siitä, että väliaikaa ei ole, sillä minusta on jostain syystä sääli siitä puolesta tunnista, joka jää näytäntöjen väliin.
22. helmikuuta – kuten aina, meidän kotonamme oli juhlapäivä. Tykkään sellaisista itse luoduista ”meidän asioista” ja ”meidän perinteistä”, sillä se lisää yhteenkuuluvuuden tunnetta ja kasvattaa onnea! Eilen juuri katsoin ohjaaja Peter Chelsomin tekemää elokuvaa ”Hector and the search for Happiness”, joka perustuu Francois Lelordin bestselleriin ja jonka päähenkilöä, eksentristä lontoolaista psykiatria, näyttelee Simon Pegg. Tämän elokuvan motto on, että olla onnellinen on velvollisuus! Se kannattaa toistaa itselle – OLLA ONNELLINEN ON VELVOLLISUUS!!! 🙂
Allan toi minulle ruusuja ja tulppaaneja ja minä tein wrappeja bruschettojen kera ja kermakakun. Kaupan bruschetta osoittautui niin hyväksi, että otin ainesosista valokuvan, jotta voisin joskus kotona noudattaa samaa reseptiä:
Bruschettaresepti:
tomaatteja 63 %, Taggiasca-oliiveja 12 %, oliiviöljyä 12 %, aurinkokuivattuja tomaatteja 7 %, kapriksia 3 %, basilikaa, valkosipulia, punaista chilipippuria, suolaa, mausteita
23. helmikuuta meillä kävivät kylässä Inge Pitsner ja Einar Ellermaa. Jestas, miten hienoa oli nähdä heitä yli sadan vuoden jälkeen! Koska kyseessä ovat toimittajat, kirjailijat ja kustantajat, juttua riitti pidempäänkin. Sain lahjaksi myös heidän kirjoittamansa kirjan Baruto, joka kertoo Kaido Höövelsonin tiestä Japanin huippusumopainijaksi. Luin kirjan seuraavana päivänä yhteen hengenvetoon – se oli hyvin kiehtova ja äärimmäisen inspiroiva. Lukiessa tuli monta kertaa kyynel silmään ja aloin suorastaan rakastaa Kaidoa sitä kirjaa lukiessani. Suosittelen!
Kirja päättyi erittäin kauniiseen ajatukseen:
”Elän seuraavan elämäni niin, että siinä elämässä minusta tulee yokozuna!”
Mitä vielä voisi helmikuun toisesta puoliskosta mainita? On ollut paljon lukemista, internetissä surffaamista (etsin meille Espanjasta kiinteistöä) ja elokuvien katsomista. Aloitin NordenBladet.com:n uuden muotoilun rakentamista ja suunnittelin kylpyhuoneen remonttia. Olen myös ommellut paljon ja 24. helmikuuta minulla tuli täyteen yksi vuosi aktiivista treidaamista ja pörssiosakkeiden seuraamista.
Ompelu – sain haltuuni Aliexpressistä tilaamani langat, nauhat, kankaat, aplikaatiot jne… No, niitä riittää nyt moneksi elämäksi! Sanotaan niin, että satuin innostumaan. Mutta mitä enemmän materiaaleja on, sitä luovempi voi käsitöitä tehdessä olla ja se on super fun!
Pidän esimerkiksi olemassa oleviin esineisiin yksityiskohtien lisäämisestä… tähän puseroon lisäsin valkoisia röyhelöitä…
Sitten tuunasin yksinkertaista yksiväristä kotimekkoa, joka alun perin muistutti lähinnä pitkää aluspaitaa. Lisäsin tilkkutäkkityönä laskoksia, pitsejä ja röyhelöitä ja tuloksena on erittäin kaunis leninki! Käytän sitä nyt lähes joka päivä, pidän siitä todella! Kuvissa on mallina Ivanka, mutta koska hän on niin laiha, mekon todellinen aura ei tule esiin… siihen tarvitaan kypsää naisellista rehevyyttä 😀 hahhaaa…
Investoimisesta ja pörssistä.
No jaa, mistä oikein aloittaisin… hahhaaaa…
Viime vuosi oli pörssissä hankala, mutta myös hyvin jännittävä. Olen kärsinyt melkoisia tappioita…
… tietysti tyyliin ostamalla omasta mielestäni pohjalta, mutta todellisuudessa kalliisti ja myymällä halvalla (käyttämällä vielä kaksinkertaista kerrointa) – niin ei tule rikkaaksi. Pääsee myös siitä olemassa olevasta käteisestä eroon, jota suurella innolla vielä ”pohjiin” en sijoittanut, saa tappioilla olevien asemien vähentämistä ja/tai lopettamista, saa mielettömästi tikittäviä korkoja eli yhteenvetona… saa perusteellisesti vasten poskea. Luovuin 50 % tappiolla myös koko kryptosalkustani.
Tulee mieleen Kristjan Liivamägin Äripäev-radio-ohjelmalle antama haastattelu, jossa hän puhui sijoittajauransa alkuvuosista. Se oli kuin sivu minun sijoituspäiväkirjastani. Hahhaaa, kaikki samat epäonnistumiset on käyty läpi, valitettavasti toistuvasti, sillä ensimmäisestä kerrasta en vielä oppinut.
Mitkä olivat minun tärkeimmät vikani?
1. En käyttänyt stoppia. Esimerkiksi pitelin yli puoli vuotta käsissäni lähes 180 eurolla ostettuja COIN:n osakkeita, kunnes myin ne lopulta 50 eurolla pois. Taivas siunatkoon!
2. Olin joissain asioissa huonosti informoitu. Esimerkiksi en tiennyt, että LHV:ssä osakkeen takaus katoaa, jos sen arvo laskee alle kolmen euron. Minun osaltani Uniperin esimerkki: ostin viime vuonna osakkeita viidellä eurolla, pidin niitä hallussani ja yhtenä hetkenä hinta laski 2,85 euroon.
Mitä opin?
1. Koska ”oppirahat” tulivat kunnolla maksetuiksi, niin varmasti tuo vuosi pörssissä teki minusta konservatiivisemman ja rauhallisemman.
2. Päivätreidauksen lisäksi katson myös pitkäaikaisia osinko-osakkeita.
3. Sain itselleni vahvistusta siitä, että pörssit ovat kiinnostavia ja tarjoavat minulle jännitystä. Ottaen kaikki edellä mainittu huomioon, olen salkkuni päivän tilanteeseen kuitenkin tyytyväinen. Treidaaminen karhutorilla on vaikeaa, minä en selviä siitä menestyksellä (vielä), mutta päiväkaupasta muuten pidän. Lyhyeksi myymistä en ole vielä kertaakaan tehnyt, en osaa, mutta sellaisessa markkinatilanteessa sen pitäisi olla ensimmäisen supertaito… Hahhaa… Muutenkaan en ole toiminut optioiden parissa, sillä minulla ei ole vielä täydellistä käsitystä niistä. Treidaus onnistuu minulta kuitenkin aina, mutta missä erehdyn, on STOP ORDER. Helena-Reet, käytä stop orderia! 😀
Tämä tällä kertaa, halauksia!
