Helena-Reet: Juureton leipä, tanssijuhlat ja vielä kulutusyhteiskunnasta
OHMYGOSSIP – Kirjoitin eilisessä blogissa pitkästi siitä, että arvostan yhä enemmän yksinkertaisuutta ja luontoa. Minulla on tunne, että yhdellä hetkellä nykymuotoisesti toimiva kulutusyhteiskunta luhistuu kasaan – ihmiset sairastuvat. Viime aikoina on mediassa saanut paljon huomiota Tallinnan Õismäen kaupunginosan valkopaju, mutta se on vain kelluvan jäävuoren näkyvä osa – kolkkojen kivikaupunkien rakentaminen ja luonnon hävittäminen käy kaikkialla Virossa sellaisella vauhdilla ja määrätietoisuudella, että ennemmin tai myöhemmin ne ponnistukset johtavat tavoitteeseen ja tilanne on pitkäksi ajaksi menetetty.
Minä pidän paljon Avatar-elokuvan sanomasta – luonnossa kaikki on sidoksissa toisiinsa. Minun mielestäni asia on juuri niin. Ruiskutat ja myrkytät kasveja hävittääksesi tuholaisia, mutta myrkytät todellisuudessa omaa ruokaasi. Tuhoat ja hävität luontoa, hävität suoraan omaa elämääsi. Autoja on niin paljon ja tulee aina vain lisää, suuri osa niistä on niin vanhoja, että ne tulisi poistaa käytöstä, mutta silti ne ajelevat ympäriinsä paiskaten ilmakehään pikimustaa pakokaasua jatkuvalla syötöllä. Kaikki on niin keinotekoista ja automatisoitua – jokainen askel ja liike tapahtuu kauko-ohjaimella, jokaisessa esineessä on johtoja tai paristoja. Kaupasta ostetussa vadelmahillossa ei välttämättä ole oikeita vadelmia lainkaan – koska esanssit täyttävät tehtävän edullisemmin. Elintarvikkeiden säilytysajat ovat vuosien pituisia. Vaatteiden saumat purkautuvat ennen ensimmäistä pesua ja lasten lelut rikkoutuvat samana päivänä jona ne saadaan. Kaikki on rakennettu niin, että ne menisivät seuraavana päivänä kierrätykseen. Lapsilla ei ole lempileikkikalua, koska mistään niistä ei ehdi ennen rikkoutumista suosikkia tulla, ja suurin osa tämän päivän ihmisistä ei tiedä, miltä auringonlämmin suoraan kasvihuoneesta otettu tomaatti maistuu tai minkä värinen kananmuna todellisuudessa on. Nykyajan eko-kaupat eivät eroa kovin paljon tavallisista kaupoista – luonnollisella tuotannolla ne eivät usein loista. Torilla virolainen tuotanto ja sekoitettu puolalaiseen – niin on halvempaa, niin voitto on isompi. Ihmisten kunniasanalla ja lupauksilla on yhä vähemmän arvoa – joten lakimiehet ansaitsevat aina vaan enemmän, sillä sopimus tulee tehdä kaikkien mahdollisuuksien varalta, ettei nopeasti menettäisi kaikkea. Ihmisille on tyypillistä pikemmin ahneus ja vahingonilo kuin avuliaisuus ja lähimmäisenrakkaus. Ehkä kuvasin nyt tilannetta liian synkässä sävyssä.
Mutta mitä sitten tehdä? No, tietysti täytyy aloittaa omasta itsestä. On mukavaa pohdiskella, mutta todellisuudessa on niin, että suuret muutokset alkavat pienin askelin. Esimerkiksi minä ostan mahdollisuuksien mukaan vain virolaisia tuotteita tukeakseni paikallista maanviljelijää ja tilallista. Ruotsissa ja Suomessa ollessa teen samoin – tuen mahdollisuuksien mukaan paikallista tuottajaa, enkä osta Kiinasta, Puolasta tai mistä lie maahantuotuja tuotteita. Helpompia tuotteita kasvatan itse – esimerkiksi teetä. Juon vain itse kasvatettua ja kuivattua lehmuksenkukka-, kamomilla- ja piparminttuteetä. Joka vuosi säilön marjoja ja teen tuorehilloa ja omenamehua. Tilli, persilja ja muut maustekasvit on aina itsellä olemassa. Kaupassakin yritän valita elintarvikkeita siten, että ne olisivat ns. perusaineita (peruna, jauhot, kaurahiutaleet jne.), eikä valmisruokaa (purkkikeitto, leivos, vakuumipakkauksessa oleva ruoka jne.). Viime aikoina teen jopa leipää. Koska minulle liian pitkä keittiössä puuhastelu ei sovi, minulla on helppoja reseptejä siitä, miten vaikeita asioita voi tehdä helposti ja maistuvasti. Esimerkiksi teen leipää niin, että juurta ei tarvita ja lopputulos maistuu kuitenkin ihan leivältä.
Resepti: Kaurajauhoa 60 %, riisijauhoa 35 %, mantelijauhoa 5 %, munia 2 kpl, 2 rkl öljyä, 2 rkl mustaherukkahilloa, hyppysellinen auringonkukan siemeniä, seesamin siemeniä ja rusinoita ja vettä sekä päälle koristeeksi hyppysellinen kaurahiutaleita. Minä pidän muffinivuokiin tekemisestä, sillä tavallisessa leipävuoassa minulla tahtoo taikina jäädä raa’aksi, sen sijaan pieniässä vuoissa kypsyy hyvin läpeensä ja leivistä tulee suloisen pieniä.
Nyt minun pitää lopettaa. Ivanka Shoshana lähtee tänä iltana isoäitien ja isoisän kanssa katsomaan tanssijuhlia ja minun tulee viedä Estella Elisheva Laululavalle laulujuhlien harjoituksiin. Tiet ovat kuulemma ristiin-rastiin tukossa, joten lähden liikkeelle ajoissa. Aurinkoa!
