NordenBladet – Rikkaus ja vapaus ovat kaksi perustavanlaatuista ideaa, jotka usein kulkevat käsi kädessä julkisessa keskustelussa. Tavallinen lausahdus on: Haluan tulla rikkaaksi, jotta voisin olla vapaa. Kuitenkin, mitä enemmän tarkastelee ”ultrarikkaiden” elämää, sitä selvemmin paljastuu paradoksi: Mitä suuremmaksi omaisuus kasvaa, sitä enemmän todelliset vapaudet kapenevat. On rajoja, joiden yli astuessaan ihminen menettää sanansa, minuutensa ja elämänsä – äärimmäisen rikas voi tahtomattaan tai puolipakotettuna joutua manipuloinnin, paineen ja poliittisten voimien pelinappulaksi.

Onko liika raha kuin huumeriippuvuus, leikkisä rikkautta, joka vie ihmistä vapaudesta yhä kauemmaksi? Vai onko oikeampi kysymys: voiko megarikkaaksi tulla vain moraalittomasti?

Tietyn rajan ylitettyään jopa ultrarikkaat joutuvat mielistelyyn, oman mielipiteensä vaientamiseen, kompromissien löytämiseen, ”käsi pesee käden” -periaatteeseen ja muuhun ahdistavaan toimintaan, kaikki suuremman hyödyn nimissä.

Uskon, että todella rikas ja vapaa on se, jolla on riittävästi varoja, mutta joka voi sanoa, mitä todella ajattelee, tehdä sitä, mitä todella haluaa, ja milloin haluaa.

Otetaan esimerkki Skandinavian median tällä hetkellä luetuimmasta ja kommentoiduimmasta kolmikosta: Trump-Zelenskyy-Lutnick.

Onko miljardööri sijoituspankkiiri, Cantor Fitzgeraldi toimitusjohtaja ja Yhdysvaltain 41. kauppaministeri Howard William Lutnick sanoissaan ja teoissaan vapaa mies? Ei ole. Hän on presidentti Trumpin edessä psyykkisesti todennäköisesti aivan tavallinen ja alistunut, kuten kaikki ne, jotka joutuvat tottelemaan esimiestään kahdeksasta viiteen. Erona on kuitenkin se, että monet tavalliset ihmiset tekevät niin vapaaehtoisesti. Osa, koska he eivät osaa muutoin. Osa, koska eivät halua toisin. Mutta Lutnick siksi, ettei hän voi enää toisin. Hän on liikemies, joka haluaa, että ”business olisi great again”. Lutnickin yritys on sidoksissa Yhdysvaltain poliittiseen ja taloudelliseen eliittiin. Jos hän pakottaa Ukrainalle epäilyttäviä sopimuksia, hän saa varhain hallintaansa kaivokset ja satamat. Litium, rautamalmi ja muut harvinaiset metallit – se, mistä Ukrainan sota todellisuudessa käydään – tarjotaan hänelle kuin hopealautasella. Samoin kuin muille, jotka pelaavat samaa peliä.

Suuret liikemiehet haluavat nähdä itsensä paitsi miljardööreinä, myös historian muovaajina. Uskoko Lutnick, ettei hän vahingoita mainettaan, vaan asemoi itsensä rohkean rauhanneuvottelijan ja talouden rakentajan rooliin painostaessaan Zelenskyitä ”rauhansuunnitelmaan”?

Lähes kaikki ihmiset ovat pragmaattisia ja manipuloitavissa – vain harvat pystyvät olemaan OIKEASTI VAPAITA JA RIKKAITA. Monet voivat olla vapaita, mutta eivät rikkaita, monet ovat rikkaita, mutta eivät vapaita. Vain harvat valitut uskaltavat asettaa aidot arvonsa ja mielipiteensä rahan edelle.

Raha itsessään ei ole tietenkään paha. Päinvastoin, se on erittäin hyödyllinen väline, joka mahdollistaa yhteiskunnan kehittämisen, ongelmien ratkaisun, mukavan elämän, tieteen edistämisen ja sosiaalisen hyvinvoinnin nostamisen. Kuitenkin on rajoja, joiden jälkeen rahan kerääminen ei enää täytä inhimillisiä tarpeita, vaan muuttuu itse tarkoitukseksi.

Kun ihmisen tulot ylittävät tietyn tason, ne eivät enää paranna elämänlaatua, vaan tuovat mukanaan uusia huolia: omaisuuden suojelu, poliittinen vaikutusvalta, kilpailu, manipulointi ja jatkuva sosiaalinen sopeutuminen, jotta asema ei menetetä.

Suurin osa megarikkaiden elämästä on kompromisseja ja sopeutumista. Tavallinen ihminen voi ilmaista mielipiteensä vapaasti, mutta ultrarikkaat joutuvat jatkuvasti miettimään, kenelle pitää miellyttää ja millaisia seurauksia heidän kantansa voivat aiheuttaa. Mitä suuremmaksi omaisuus kasvaa, sitä enemmän henkilö joutuu mukaan peleihin, joita ohjaavat poliittiset ja taloudelliset voimat.

Ultrarikkaus on kuin huippu-urheilu, jossa tärkein ei ole enää terveys, vaan tulokset. Huippu-urheilijat voivat ulospäin näyttää urheilullisilta ja terveiltä. Todellisuudessa ei ole olemassa huippu-urheilijaa, joka olisi täysin terve – he ovat kaikki tavalla tai toisella rikki, joko fyysisesti tai henkisesti. Huippu-urheilijat voivat vaikuttaa menestyneiltä ja vapailta, mutta todellisuudessa he elävät jatkuvan paineen alla: loukkaantumiset, doping, lääketieteellinen manipulointi, sosiaalinen paine ja sponsorien vaatimukset. Heidän elämäänsä hallitsevat kuuliaisuus, riippuvuudet, vaatimukset ja rajoitukset. Sama pätee moniin ultrarikkaisiin.

Minulla herää usein kysymys: raha on toki mukavaa, mutta onko se todella tämän arvoista? Miksi niin monet megarikkaat ovat niin selkärangattomia ja ”poliittisesti korrekteja” hahmoja, jotka harvoin ilmaisevat todellisia mielipiteitään? Syy on yksinkertainen: Mitä suurempi omaisuus, sitä suuremmaksi kasvaa ahneus ja tarve suojella sitä. Tämän päivän maailmantalous on rakennettu riippuvuussuhteille, joissa valta ja raha elävät symbioosissa – ja tämä voi johtaa ihmisten perustavanlaatuisten arvojen menettämiseen.

Ne, jotka ilmaisevat mielipiteensä liian suorasanaisesti, joutuvat kohtaamaan skandaaleja, boikotteja ja jopa taloudellisia tappioita. Siksi ultrarikkaat mukautuvat tilanteeseen ja valitsevat mieluummin hiljaisen voittojen keräämisen kuin riskin menettää omaisuutensa. Kyllä, he ovat suuressa pulassa, sillä he eivät voi enää elää itsenäisesti ja rehellisesti ilman, että heidän talousimperiuminsa joutuisivat vaaraan. Katsokaa vaikka Venäjän oligarkkeja – monet heistä ovat nykyään kuin minimipalkalla eläviä, 40 vuoden lainoja maksavia rivityöntekijöitä, jotka pelkäävät työpaikkansa menettämistä (tosin nykyään he saattavat pelätä enemmän henkensä kuin rahojensa puolesta). Ja ehkä syystäkin, sillä suurin osa heidän omaisuudestaan perustuu riippuvuussuhteisiin.

Uskon, että vähemmän mutta riippumatonta rahaa on monin verroin parempi! Ehkä ei ole edes oikeaa sanoa ”vähemmän”. Paljon rahaa on myös erittäin hyvä asia – mutta sen on oltava riippumatonta!

Riippumattomuus ylipäätään on yksi arvokkaimmista asioista. Paradoksaalisesti kaikkein onnellisimpia ja vapaimpia ovat juuri ne ihmiset, joilla on riittävästi rahaa elämiseen, mutta ei niin paljon, että heidän täytyisi suojella omaisuuttaan monimutkaisilta poliittisilta ja taloudellisilta peleiltä.

Enemmän itsenäisyyttä, enemmän riippumattomuutta ja riippumatonta rahaa!

Katso myös: