Helena-Reet: Mitä se oli, mitä minulle tapahtui?

Helena-Reet Ennet

3 vuotta ago

NordenBladet – Olen viikon alusta lähtien ollut väsynyt ja sairas. Ihan hölmöä on olla sairas. Pidän toimimisesta ja hermostun, jos aikaa valuu käsistä ja sitä ei voi käyttää hyödyllisesti ja tehokkaasti. Terveyttä (lue: uupumustakaan) ei voi jättää huomiotta, vaikka yritinkin.

Tiistaina lapsia kouluun viedessäni tunsin, että rintaa alkaa pistää ja ahdistaa (suunnilleen sydänkohtausta edeltävä tunne, niin kuin muka tietäisin, millainen tunne se on… mutta joo…). Pysäytin auton ja soitin Allanille. Sanoin, että on kummallinen tunne, on vaikea hengittää ja tunnen lievää paniikkia. Lasten kouluun viemisen jälkeen minun piti mennä suuhygienisti Marina Sõõrun luo Unimed-klinikalle. Pelkään sekä hammaslääkäreitä että vieraita teitä (reitit, joita en ole ennen ajanut, tai paikat, joissa pysäköinti ei ole päivittäistä, aiheuttavat minulle stressiä ja levottomuutta). Valitsimme Allanin kanssa videopuhelun ja nähdessäni hänet, rauhoituin. Hän vaikuttaa minuun aina turvallisesti ja rauhoittavasti. Rakkaus todellakin hoitaa!!! ❤ Allan vaikuttaa minuun kuin rauhoittava lääke – hän on iso ja voimakas ja viisas – hänen kainalossaan on turvallista, hänen äänensä on rauhoittava, hän tietää aina, mikä missäkin tilanteessa on parasta, hän on taitava ja fiksu… + superrauhallinen ja konkreettinen, mikä minun osaltani on must have!

Onneksi olin varannut myös riittävästi aikaa ja sain hyvin pysäköidyksi ja ehdin oikeaan aikaan paikalle. Suuhuolto maksoi 70 euroa (sisältäen hampaiden mekaanisen puhdistamisen, hammaskiven poiston ja soodapesun). Sen jälkeen menin kauppakeskukseen Järve Selver. Minä, omistautunut kotiäiti, löysin keskuksen Apollo-kirjakaupasta kaksi erittäin kivaa ja inspiroivaa keittokirjaa – Lia Virkusin ”Minun parhaani” (”Minu parimad”, 31,95 EUR) ja Ragne Värkin ”Leivokset – helpot ja paistamatta” (”Koogid – lihtsad ja küpsetamata”, 21,90 EUR). Selasin niitä kaupassa ja ajattelin, on vaikeaa odottaa sitä, että saan kokeilla näitä kaikkia kivoja reseptejä kotona ja tarjota niitä perheelleni! Todellakin, kummassakin on paljon kiinnostavia ja houkuttelevia reseptejä! Mmmm***

Sitten ajoin kotiin valmistamaan lounasta. Tein rauhoittavaa kamomillateetä ja tuoretta hapankerma-lehtisalaattia, mausteisen perunasoseen ja leivitetyn wieninleikkeen juuston kera, jonka jälkeen lähdin Saku-keskuksessa olevaan kauneussalonkiin ripsihuoltoon ja manikyyriin. Salongissa aloin kuitenkin yllättäen taas voida pahoin – suurella vaivalla pystyin kauneushoitojeni ajan siellä olemaan ja kotiin saavuttuani menin suoraan vuoteeseen. Rintaa ahdisti kello kahdesta päivällä kello kahdeksaan illalla, samoin oli kuumetta 37,1. En tiedä, mitä se oli. Voiko paniikkikohtaus kestää niin kauan? Mitä minulle tapahtui? En tiedä. Seuraavinakin päivinä heikotti, vasta tänään illalla alkoi olla parempi vointi. Koronan oireita minulla ei ollut, ja olenkin kahdesti rokotettu AstraZeneca-rokotteella.

Allan toi minulle taas kukkia… muuten vain. Siitä tulee niin paljon iloa. Se ilahduttaa niin kovin! Minun mielestäni se, että miehet huolehtivat naisista ja ovat huomaavaisia, on huippumiehekästä ja upeaa! Niin suloista! Olin niin onnellinen! En tiedä, mitä se on, olenko yksinkertaisesti niin kaulaani myöten rakastunut, vai hän onkin todella maailman mahtavin mies! Meillä yksinkertaisesti kaikki sopii niin hyvin yhteen – visiot, näkemykset, tunteet, maut, haaveet, todellisuus jne… Hän on miehekäs, minä olen naisellinen, hän on hallitseva, minä pidän voimakkaasta ja johtavasta miehestä. Tänään minun oli vähän parempi olla ja aloin heti puuhailla! Siivosin ja järjestelin kotona, tein NordenBladetiin uutisia, kokkasin maistuvan illallisen (currykana, terveellisyyttä huokuva paprika-pestosalaatti ja oheen lämmintä kuskusia). Illalla teimme yhdessä puutarhatöitä.

Puutarha on kiva! Luonto on mega! Puutarhatyöt ovat mahtavia! Me molemmat pidämme luonnossa olemisesta ja kehityksestä. On mukava katsella, miten omin käsin saa jotain tehdyksi! Leikkasimme yhden pätkän kuusiaitaa (kaikenlaisia aitoja meillä riittää, sillä tontti on erittäin suuri) ja samoin leikkasimme ja muotoilimme kauniiksi useita koristepensaita. Tällä kertaa kuitenkin jo paremmilla työvälineillä!!! Kirjoitin TÄSSÄ, miten ja millä leikkasimme äskettäin kuusiaitaa, mutta nyt ostimme vielä paremman työkalun ja sanon suoraan – se on ihmeellinen! On suuri ero, millä työ tehdään. Ammattityövälineet tekevät elämän huomattavasti kevyemmäksi ja tuloskin on paljon näyttävämpi! Allan leikkasi ja minä kuljetin oksia! On niin hienoa puuhata yhdessä! Super fun!