NordenBladet – Ivanka Shoshanalla oli tänä vuonna kaksi syntymäpäivää – yksi 16. toukokuuta, kun vietettiin Ivankan ja Estellan vieraiden kanssa yhteissyntymäpäivää, ja toinen 23. toukokuuta, kun hänen todellinen syntymäpäivänsä oli. Minun tipuseni on jo 13-vuotias! Tein hänelle vielä kerran kakun, minun tekemäni kermavaahtoinen mansikka-banaanikeksikakku on koko perheen suosikki. Amerikasta täti Katrin (minun isoäitini sisarentytär) lähetti syntymäpäiväksi myös jo kauan haaveillut pehmeät The Loud House -lelut – Lanan ja Lunan, jotka saapuivat tällä viikolla Viroon. Lisa, jota syntymäpäiväsankari myös niin kovin toivoi, oli valitettavasti loppunut Nickelodeonin kaupasta. Nickelodeonistä hän pitää kovin ja hän sanoi, että kun hän täyttää 18, hän haluaa ehdottomasti käydä siellä. Hienoa, kun ihmisellä on toiveita, tavoitteita, olkoot ne sitten millaisia tahansa! Uskon, että tarkalleen visualisoidut haaveet ovatkin niitä, jotka vievät meitä elämässä eteenpäin!
Pääosan lahjoista Ivanka sai jo 16. toukokuuta, joten oikeana päivänä 23. toukokuuta hän sai minulta sydämellä valmistetun kotoisen kakun (lisäsin koristeeksi myös Oreo-keksejä – ne ovat hänen suuret suosikkinsa!) ja isän lähettämään rahaan lisäsin hieman ja ostin hänelle hänen tämänhetkisen suosikkikirjansa Andrus Kivirähkin Keksijäkylän Lotta -kirjan toisen osan: Lotta ja kuukiven salaisuus. Kotona kirjaan itse tutustuessani huomasin, että ohooo… toista kirjaa ei olekaan kirjoittanut Kivirähk, vaan Janno Põldma. Kuvitus on edelleen Heiki Ernitsan tekemä. Upea kirja, kiva lastenelokuva! Trio Andrus Kivirähk, Janno Põldma ja Heiki Ernits on minun mielestäni ikuistanut itsensä historiaan yhtä vahvasti kuin Astrid Lindrgren mahtavan kuvittajan Ilon Wiklandin kanssa. He ovat toteuttaneet yhden minun henkilökohtaisista haaveistani – kirjoittaa lastenkirja, tehdä siitä elokuva ja ”kirsikkana kakun päällä” – luoda omaa nimeä kantava lastenpuisto (huvipuisto). Supersaavutus, I think! Lotte-maalla kävin lasten kanssa, kun he olivat pieniä, ja oikeastaan sinne voisi mennä joskus vielä uudelleenkin. 🙂
(blogi jatkuu synttärikuvien jälkeen)
No, katsokaa minun kissaani! Kissa ’Pandu the Cat’ osaa nauttia elämästään koska tahansa. Sille elämä on aina ylellistä ja täynnä nautintoja, kissa yksinkertaisesti tietää, mikä on hyvää, ja ohittaa leikiten sen, mikä on huonoa. Osaisipa itsekin olla yhtä suuri elämästä nauttija kuin se. Millaista ylellisyyttä se olisikaan! On mitä oppia! Tunnen usein, etten osaa nauttia elämästä. Yritän jatkuvasti korjata sitä virhettä yhä enemmän.
Mutta nyt arkielämän pariin! Minulla on viime aikoina ollut niin suuri stressi/masennus, että tunnen, että ehkä en pian tule sen kanssa omin voimin toimeen. Olen hermostunut, ärsyynnyn helposti, minulla on paniikkikohtauksia, sanon asioita, joita myöhemmin kadun, pelkään tulevaisuutta, tunnen olevani vastuussa asioista, jotka eivät edes ole vastuullani jne. LUONTO ja PUUTARHA ovat tähän asti olleet ne, jotka minun stressiäni vähentävät edes vähän. Teen paljon ruumiillista ja raskasta työtä ja en ehdi stressiä ajatella – jotain sellaista… Tavallisesti nautin puutarhatöistä, viime aikoina sen sijaan pakenen puutarhaan – haen kouristuksen omaisesti työtä hukuttaakseni huoleni.
Se on tietysti vaikuttanut puutarhaan myönteisesti 😀 Kaikki on niin kaunista – yksinkertaista mutta kaunista! Olen hemmotellut puutarhaa viime aikoina paljon, sijoittanut siihen paljon vaivaa ja energiaa. Näen kauneutta kukkivassa omenapuussa, leppäkertussa ruiskukassa ja kimalaisessa luumupuun kukinnoissa. Sanon suoraan, että minusta yksi nautittavimmista asioista on se, että kun olen puuhannut puutarhassa pitkään ja saanut jonkin osan valmiiksi… katselen ja ihailen sitä. Katselen monta kertaa ja ihailen (vaikka sisimmässäni tiedänkin, että viikon päästä kaikki on taas rikkaruohoista ja villiä). Sellaista on elämä maalla. Villiä, raskasta, yksinkertaista, luovaa, omaperäistä.
Puutarha on paikka, johon voin sijoittaa rahaa loputtomasti. Viimeisin suurempi sijoitus on uusi tuija-aita. Kaksisataa uutta taimea! Tuplasti on parempi! Nyt on puutarhan ympärillä kuusiaidan lisäksi myös tuija-aita! Hyvin kaunis ja suloinen siitä tuli!
Viikonloppuna jäi hetki vieraillekin… Vuosia sitten työskentelin televisiolehdessä Nädal ja kirjoitin haastattelun avioparista, joka asui San Franciscossa Amerikassa. Artikkelin ilmestymisen jälkeen jatkoin heidän kanssaan yhteyden pitämistä myös sosiaalisessa mediassa ja kerran tapasimmekin noin 10 vuotta sitten. Nyt he ovat taas asettuneet Viroon asumaan ja niin hienoa oli tavata heidät! Grillasimme puutarhassa, kunnes ilma viileni, ja puhuimme kaikesta, mitä välillä oli tapahtunut! Viimeiset kaksi kuvaa ovat meidän illastamme (ruokapöydästä). 100-prosenttista laatuaikaa!
Tämä tällä kertaa! Halauksia!
Lue myös muita uusimpiä blogipostituksiani:
Helena-Reet: Lasten syntymäpäivät – ruokalista, outfit ja kuvagalleria!
Helena-Reet: Vapaus suunnitella omaa ajankäyttöä on ylellisyyttä, jota rakastan yli kaiken!
Helena-Reet: Kultainen avainkimppu, jolla taivaanportit aukeavat; eiliset toimet puutarhassa + megahyvä KARHUNLAUKKASALAATTIRESEPTI!
Helena-Reet: Äitienpäivä + toukokuun puuhia puutarhassa
Helena-Reet: Lag BaOmer, Valpurinyö, Siivoustalkoot ”Teeme ära!”, Eläintarhassa käynti, ”Pingviininpoika Lolon seikkaulut” jne. + kuten aina, joitakin mukavia RUOKAJUTTUJA!
Helena-Reet: Yhteenveto kuluneista viikoista + PALJON KUVIA!