OHMYGOSSIP – Kolmantena päivänä jättäydyin pois ryhmämme yhteisestä matkasta. Olin ollut yöllä huonovointinen, kuumeinen ja nukkunut erittäin huonosti. Koko yön oli lisäksi myrskynnyt ja satanut vettä kaatamalla. Herätessäni aamulla, tunsin oloni voimattomaksi ja jäin lepäämään sänkyyni. Arvelin, että en kuitenkaan jaksa vointini takia matkustaa koko päivää autossa ja varsinkaan töyssyisillä teillä. Otin Panadol kuumelääkkeen ja jatkoin lepäämistä puoleen päivään saakka. En käynyt edes hotellin ruhtinaallisella aamupalalla, kun ei nälättänyt.
Noin puolen päivän aikaan nousin ja tunsin oloni kohentuneen levon ja lääkkeen ansiosta. Päätin, että yrittäisin kuitenkin lähteä läheisen Atlantin valtameren rannalle käymään, sillä tämä oli viimeinen päivämme Marokossa ja huomenna olisi aikainen lähtö lentokentälle.
Puin päälleni lämpimästi, koska hotellimme puistoaluekin oli peittynyt vesikerrokseen ja palmut huojuivat tuulessa. Lämpötila oli vain noin kymmenen lämpöasteen paikkeilla. Mukaani sain paikallisen oppaan. Ehdotin hänelle, että kävisimme ensin aamupalalla, koska en ollut vielä syönyt yhtään mitään ja nälkä kurni jo vatsassa. Suunnistimmekin meren läheisyydessä sijatsevaan kauniiseen Plage Bleuf -nimiseen ravintolaan. Tilasin kahvin ja croissantin. Tarjosin myös aamiaisen oppaalleni.
Taivaalta tihkutti edelleen hiljalleen vettä ja näytti tulevan syksyinen ilma. Se ei ollut sinällään mikään odottamaton ihme, sillä paikallisten mukaan nk. talviaika oli alkanut Marokossa. Kahtena aiempana päivänä oli kylläkin ollut yli +20 astetta lämpöä ja aurinko oli paistanut kauniisti, kuten aiemmista valokuvistani sen voi todeta.
Aamupalan jälkeen lähdimme kävelemään merenrannalle päin. Merenrantakatua pitkin kävellessäni törmäsin matkani varrella kauniisti pukeutuneeseen nuoreen naiseen, joka myi itsetekemiään koruja. Ostin häneltä kaksi värikästä rannekorua tuliaisiksi tyttärilleni.
Otin kuvia itse merestä ja merenrannasta. Taivas peittyi yht´äkkiä uhkaaviin pilviin ja laineet alkoivat vyörytä melko voimakkaasti kohti merenrantaa. Läheisen vuorenrinteessä luki isolla arabialaisella tekstillä: Allah on hyvä. Uskaltauduin myös kastelemaan jalkani Atlantin valtameressä. Se oli tyhmästi tehty, sillä olin jo valmiiksi vilustunut. Mutta olin päättänyt asian jo kotona, ett näin tulen tekemään ja näin myös tein!
Myrskyisän ja sateisen sään takia rannalla ei juurikaan ollut paljoa ihmisiä. Nautin kuitenkin upeasta merinäkymästä ja hiekassa kävelemisestä. Ostimme oppaani ystävien grillikioskista täytetyt patongit. Seurasin kuitenkin tarkkaan vieressä, että broileri tuli paistettua todella hyvin. Söimme ne ja lähdimme eteenpäin.
Päivä kului todella nopeasti ja pian tulikin aika lähteä hotellille suihkuun. Söimme jälleen illalla upean illallisen ja samalla juhlistimme syntymäpäiviäni, tosin pari päivää etuajassa. Miestarjoilijat lauloivat minulle ”Paljon onnea vaan” ja he olivat tehneet ruokapöytäni päälle upean sydämen ruusunterälehdistä kynttilän ympärille. He kertoivat lisäksi tulevansa kaipaamaan minua ja kutsuivat minut uudelleen lomailemaan heidän hotellissaan. He antoivat minulle lempinimeksi: Angel (enkeli).
Seuraavan aamun jäähyväiset aamiaisellamme olivat todella sydämelliset ja taisipa kyynelkin vierähtää poskelleni. Hyvästelin ja halasin jokaisen tarjoilijan sekä hotellin johtajan erikseen. Kiitin heidän vieraanvaraisuudestaan ja kerroin, että toivoin meidän tapaavan jälleen ensi vuonna. Pakkasin ja pian olinkin jo bussissa kohti lentokenttää ja pitkällä matkalla kohti kotia. Matkalla lentokoneessa tunsin jo alkavaa ikävää Marokkoa ja sen ystävällisiä ihmisiä kohtaan. Matka oli kaikin puolin upea kokemus ja olisinpa mielelläni jatkanut sitä vielä muutaman päivän.
Suosittelen omasta puolestani lämpimästi Marokkoa! Palvelu oli ensiluokkaista ja ihmiset huomaavaisia sekä ystävällisiä. Marokossa ja sen lähikaupungeissa on paljon nähtävää. Lisäksi Atlantin valtameri on kokemisen ja näkemisen arvoinen.
Toivotan tässä samalla Sinulle Hyvää tulevaa Joulua ja kaikkea hyvää Uudelle Vuodelle 2017!
Haliterveisin <3
Tuija
Kuvat: Tuija Järvinen
Samaan aiheeseen:
Tuija Järvinen: Toinen matkapäiväni Marokossa
OHMYGOSSIP – Heräsin jälleen puoli kahdeksan maissa, jotta ehtisin toimittamaan aamuaskareeni ensin rauhassa, katsoa televisiosta marokkolaisia aamu-uutisia, ymmärtämättä kuitenkaan niistä yhtään mitään, sillä enhän osaa sanaakaan Arabiaa.
Tuija Järvinen: Prinsessa kohtelua, matka vuoristoon, vuoristokylien elämää, lounas meren äärellä
OHMYGOSSIP – Heräsin noin puoli kahdeksan aikaan aamulla. Olin nukkunut hyvin ensimmäisen yöni kaksoisparivuoteessani rankan ja pitkän tulomatkani jäljiltä Marokkoon. Käväisin ensin suihkussa ja tein kevyen ehostuksen. Koska ilmasta näytti tulevan kaunis, lämmin ja aurinkoinen, puin päälleni mustan OHMYGOSSIP COUTURE – couture topin ja haaremityyliset kevyet housut sekä jalkaani pistin kesäsandaalit. Tukan nostin ylös nutturalle, sillä se oli aivan liian tukala, pitkä ja kuuma pitääkseni sen vapaana.
Tuija Järvinen: Neljässä maassa viiden päivän aikana!
OHMYGOSSIP – Talvinen pakkastervehdys! Terveiseni ensimmäiseltä bloggaamismatkaltani ulkomaille. Se oli hyvin nopea ja hektinen tempaus, neljässä eri maassa viiden päivän aikana. Matkamme oli tarkoitus alkaa tarkan vierailuohjelman mukaan 19.11. ja kestää 23.11. Lähdin siis Kuopiosta junalla ja jatkoin Tallinnaan laivalla päivää aiemmin. Omassa ryhmässämme oli neljä bloggaajaa. Sieltä nousimme lentokoneeseen kohti Köpenhaminaan ja muutamia tunteja siellä vietettyämme jatkoimme lentäen Marokkoon..
Save
Save