OHMYGOSSIP – Lukija kysyy: ”Haluaisin, että muut pitäisivät minusta. Joskus ymmärrän, että minua aivan kuin torjutaan. Miten voi tehdä itsestäni miellyttävän, mistä tuo miellyttäminen riippuu?”
Psykologi vastaa:
Pidämme joistakin ihmisistä ensimmäisestä silmäyksestä alkaen, toisista taas sitten, kun olemme oppineet tuntemaan heidät lähemmin. Jonkun ihmisen puoleen on suorastaan vetovoimaa, toisesta taas haluaisi pysytellä loitolla. Miksi reagoimme ihmisiin eri tavoin?
Aluksi, emme voi kiistää fyysistä viehätysvoimaa. Me olemme mieluummin tekemisissä sellaisten ihmisten kanssa, jotka ovat mielestämme fyysisesti viehättäviä. Viehättävää ihmistä pidetään automaattisesti ystävällisempänä, tasapainoisempana, lämpimämpänä ja kohteliaampana. Tuttavuuden alussa miellyttävät myös lähinnä sellaiset henkilöt, joilla on samanlaiset asenteet. Ihmisiä, joiden asenteet ovat erilaiset kuin omamme, pidetään suorastaan vähemmän älykkäinä. Erityisen kiinnostavaa on se, että ihminen pitää enemmän sellaisesta kumppanista, joka on hänen vuokseen muuttanut asenteitaan, kuin sellaisesta, joka on alusta lähtien ollut samaa mieltä. Tätä tietoa on käytetty myös lukuisten kirjojen ja elokuvien sankarien suhteiden muokkaamisessa. Romanttisia suhteita syntyy ennemmin niiden välillä, jotka olivat alkuun konfliktissa, mutta sitten oppivat tuntemaan toisiaan, kuin niiden välillä, jotka alusta lähtien tulivat keskenään toimeen neutraalisti tai ystävällisesti. Tämä ei tietenkään tarkoita sitä, että todellinen elämä tulisi muuttaa draamaa kuohuvaksi saippuasarjaksi.
On paljon puhuttu myös vastakohtien vetovoimasta. Jokin teoria katsoo, että ihmiset valitsevat itselleen partnerin, joka tasapainottaa heidän tarpeitaan. Esim. dominoiva valitsee alistujan jne. Todellisuudessa tämä on yksinkertaistettu malli ja jätämme sen tässä pitempään käsittelemättä.
Tärkeä tosiasia on, että alamme pitää ihmisistä, joihin meillä on paljon kontakteja. Siten syntyvät suhteet työtoverien kanssa, asuntolanaapurien kanssa, kurssitovereiden kanssa jne. Se edeltää tietysti alkuperäistä sympatiaa. Epämiellyttävän ihmisen tunkeileva kommunikointi voi pikemminkin johtaa täydelliseen irrottautumiseen. (Siten vinkki jo yhdessä eläville ihmisille, joiden suhde alkaa viilentyä – olkaa yksinkertaisesti eri tavoin ja erilaisissa tilanteissa enemmän yhdessä.)
Ja vielä – me pidämme ihmisistä, jotka pitävät meistä. Tässäkin ilmenee sellainen kustannus-korvaus -periaate: jos toinen ihminen on alkuun kielteinen, mutta muuttuu (meidän vuoksemme) myönteiseksi, pidämme hänestä enemmänkin kuin ihmisestä, joka oli alusta asti täysin positiivinen. Me pidämme ajatuksesta, että hän on aivan kuin meidän vuoksemme muuttunut, niin olemme kuin ”ansainneet” korvauksen.
Tähän ihmisten kiinnostava käyttäytyminen ei vielä rajoitu. Tykkäämisen yksi tekijä on myös ns. tajuttu virheellisyys. Me pidämme siitä, että toiset tekevät toisinaan virheitä ja osoittavat ”inhimillisyyttä”. Erityisesti hyvin menestyneiden ihmisten osalta ärsyttää itsestä absoluuttisen erehtymättömän sankarin kuvan luominen. Me pidämme ihmisistä, jotka pystyvät aiheuttamaan meissä tunteen, että ovat yksi meidän joukostamme.
Ihminen on egoisti. Hän järjestää omat suhteensa siten, että maksimoi ihmissuhteissaan ”tulot” ja minimoi ”tappiot”. Tällöin ns. valuuttana on sosiaalinen hyväksyntä. Me arvostamme niitä, jotka lisäävät turvallisuuden tunnettamme, varsinkin alalla, jolla tunnemme itsemme riittämättöminä. Suhteen alussa me ikään kuin kokeilemme ja vaadimme erityyppisten korvausten antamisella ja saamiselle, sitoutuessamme suhteeseen kuitenkin asetamme ajatuksissamme normeja ja keskinäisiä odotuksia. Jos näitä normeja jostain syystä rikotaan tai odotuksia petetään, ihminen tuntee, että suhteessa olemisen kustannukset ylittävät tulot, ja hän voi irtautua suhteesta. Samalla monet ihmiset pysyvät sivusta katsottuna tasapainottomissa suhteissa, joten tutkijoilla on vielä mahdollisuus kehittää useita teorioita.
Kuva: Pexels
Lähde: Ohmygossip.ee