OHMYGOSSIP – Tämä hieman erikoinen ehdotus tehtiin minulle muutama vuosi sitten, kun tapasin erään markkinointiin erikoistuneen ihmisen, jolla oli todella villejä ideoita sen suhteen kuinka saada teoksille näyttelyissä huomiota. Kuinka saada useita hyvin erilaisia näytteilleasettajia sisällään pitävän taidenäyttelyn katsojat kiinnostumaan juuri siitä tietystä omasta teoksesta. Hän yritti saada suostuteltua minut uskaltamaan laittaa edes yhden maalaukseni alkuperäiseksi hinnaksi miljoona euroa. Vastasin silloin, kun en ollut markkinointiin vielä paljoakaan itse satsannut, että sehän vain tulkittaisin ihan väärin! En ihan itsekään tiedä, miten, mutta jollakin tavalla väärin, siitä olin varma.
Sanoin muistaakseni myös, että jokaisessa yhteisnäyttelyssä teosten hinnat eivät ole suoraan esillä – ne eivät välttämättä siis näy siinä teosluettelossa suoraan, minkä näyttelyyn tuleva katsoja saa – vaan ne annetaan tiedoksi vain juuri teoksesta kiinnostuneelle henkilölle näyttelyn valvojan toimesta. Niinpä hän sitten ehdotti, että laittaisin teoksen hinnan nimeksi teokselle. Minusta tuntui sekin liialliselta. Ja niin minä kokeilematta torppasin hänen visionsa. Olisitteko te suostuneet?
Varmaan moni muukin visuaalisen taiteen tekijä saattaa ajatella, että teoksen tulee herättää se mielenkiinto katsojalleen, tai ostajalle jostain muusta.. jostain tavallaan oleellisemmasta syystä, kuin sen hintalapusta. Kyseinen markkinointialan osaajahan lähti minun katsantokantiltani liikkeelle jotakuinkin väärästä päästä. Ymmärrän kyllä hänen pointtinsa, että tärkeintä olisi herättää keskustelua. Mutta on silläkin merkitystä, että millaista keskustelua herätellään. Ja sitä paitsi, kuinka pitkänäköistä olisi edes ollut loppujenlopuksi hinnoitella yksi maalaus sellaiseksi, että sen hintaa olisi jo pidetty pelkästään eräänlaisena performanssin muotona?
kuva Iina Koppinen | cinnamon- tuikku | hyggeilya iltaan | 2018
Hetkeksi takaisin tähän viikkoon. Olen onnistunut tavoitteissani melko hyvin. Siis vapaa- ajan, tarvittavan liikunnan, ja työn ja sosiaalisuuden suhteen. Otetettiin joitakin rentoja kuvia ystäväni kanssa, josta toivon pidempiaikaista kumppania myös yhteistyön merkeissä. Tätä iltaa vietän cinnamon- tuikkujen valossa iloisena siitä, että kaikki on kuitenkin niin hyvin. Tuossa television näytöstä meni sivusilmällä ohi Apollo13- elokuva, jonka olen nähnyt jo useita kertoja. Nyt katselin sitä ohimennen taas tässä himmennetyssä valaistuksessa – sängyllä tätä kirjoittaessani ja tunnelmoimassa torkkupeitto varpailla, samalla tasapainotellen läppäriä. Minulle syksyissä on aina oma tunnelmansa. Ja etenkin viileän utuisissa aamuissa. Viime tiistaiaamuna kävin kävelemässä pitkän matkaa rantaviivaa, koska toivoin joutsenpoikueen – nyt jo isoja, mutta yhä harmaita, uivan juuri siten maalauksellisesti usvasta suoraan kamerani eteen. Edes vastarannalle ei nähnyt, vaikkei se kaukana ollut. Jäi kyllä toiveeksi tällä kertaa saavuttaa kameraan se tämän kesäinen joutsenpoikue.
Lisäksi minulle annettiin rautatiputus, koska ilmeisesti normaali rautakapseli ei imeytynyt tarpeeksi hyvin. Hemoglobiini on aina ollut hyvä, joten tuota ferritiiniarvoa, kehon varsinaisten rautavarastojen arvoa nyt ei vain ollut tullut varmaan koskaan ennen edes mitattua. Yleensä muutoin pidän itsestäni ja voinnistani niin hyvää huolta kuin vain pystyn. Ehkä vähän erikoisempana tuotteena – pakurikääpää olen alkanut juoda teen muodossa, vaikka muutoin en oikeastaan tosiaan teen juoja olekaan. Mutta sen vaikutus kehon vastustuskykyyn on kyllä mainio, joten suosittelen, vaikka makunautintona ei sitä pitäisikään, varsinaisesti. Maku paranee huomattavasti jos siihen lisää sitruunaa.
Tässä ohessa minulla on muutama hajanainen kuva tältä viikolta.
kuva Iina Koppinen | aamun usvaa järvellä | lokakuun alkua | 2018
kuva Iina Koppinen | ideoimassa ja kaffella | minä ja Taina | 2018
kuva Iina Koppinen | ideoimassa ja kaffella | minä ja Taina | 2018
kuva Iina Koppinen | kahvi mustana, vai lattena? | 2018
kuva Iina Koppinen | iltaveneyttelyjä – yksi venytys kuvana 🙂 | omakuva | 2018
kuvat Iina Koppinen | ensimmäisessä kuvassa on pakurikääpäteetä, mutta jos flunssa yllättää suosittelen myös tuota – Lime&Ginger- teetä | lokakuu | 2018
Ai niin – tosiaan takaisin vielä tuosta alun erikoisesta sattumuksesta johtuen tuohon aiheeseeni, eli hintalapun laittamiseen teoksille, ja voiko yhden teoksen hinta muuttua esimerkiksi paikasta riippuen? Kyllä voi, jonkin verran.
Pelkän visioinnin ja palon lisäksi oman työn hinnoittelussa kannattaa ottaa huomioon se mikä oikeasti toimii.
Tiedostan, että omalle työlle hintalapun laittaminen ei aina ole helpointa mahdollista. Tällainen tapahtui kun pääsin taiteilijaseuran toimintaan mukaan – tai minulta kysyttiin, olisiko minulla sopivia, kiinnostavia teoksia ensimmäiseen isoon Pop- Op- näyttelyyn. Vuosi taisi olla 2009. Pop- Op- näyttelyt ovat pitäneet sisällään spontaania taidetta, ja niissä esille ovat päässeet myös ne tekijät, joiden pääasiallinen vahvuus ja juttu on jossain muussa taiteenlajissa, kuten musiikissa. Hinnoittelin työni siten, ettei ollut mahdollista mitenkään kuitata edes kaikkia niihin käytettyjä kuluja. Hyvä puoli edullisessa hinnoittelussa olikin taas se, että sain huomata omilla teoksillani olevan menekkiä laajemmassa mittakaavassa. Olin pitänyt runsain mitoin yhteis-, ryhmä-, ja yksityisnäyttelyitä jo siihen mennessä, mutta tuo vuosi oli käänteentekevä nimenomaan hyvällä tavalla.
Tällä tarkoitan sitä, että myös kuvataiteen hintaan vaikuttaa todella moni piilevä seikka. Kun ostaja ostaa teoksen, hän ostaa myös tunnetta, mielikuvia ja statusta. Periaatteessa hän ostaa taiteilijan.
Joskus sitä itsekin vähän hämmentyy yhä, miten teos myy ja mihin seikkoihin ostaja kiinnittää huomiota. Siksi on tärkeä pitää mielessä oman toiminnan laatu ja laatumielikuva. Ostajalle siis käsitys kuvataiteilijan toiminnasta voi olla hyvinkin oleellinen ostopäätökseen vaikuttava asia. Siis ammattitaitoisuus, asiakkaan ja työn arvostus itsessään. Teoksen laatu on yksi keskeisimmistä tekijöistä, mikä vaikuttaa teoksen kaupaksi käymiseen. Ja laatu taas on osaamista, hiottua lopputulosta ja vakuuttavia työtapoja. Laatu on luotettavuutta. Lisäksi se, mitä enemmän jostain teoksesta on saatavilla tietoa, sitä enemmän se kiinnostaa.
Ai niin, ja joskus teoksen myyntipaikkakin merkitsee hintaan, millä se saatetaan saada myytyä. Siksi minä jonkin verran säätelen teosten hintoja ylöspäin, mikäli ne ovat menossa vaikkapa näyttelyyn sellaiseen– sanotaanko nyt arvostettuun tilaan. Ilmiönä se on ihan mielenkiintoinen, mutta toisaalta ymmärrettävissä kontekstilla. Teos on ainakin tuolla tavoin aina suhteessa ympäristöönsä. Tuolla tavalla viime kesänä hinnoiteltuani pari kirkasta maalausta, asiakas haluasi ne galleristin kautta kokeiltavaksi kotiinsa, ja se oli jo sinänsä, vieraammalla paikkakunnalla, iso juttu minulle.
kuva Iina Koppinen | Ilkka| juttu Nelimarkkamuseon näyttelystä, jossa tuo minun maalaus mukana | 2018
Tokihan työn hinnan peruslähtökohtana on kartoittaa materiaalien kustannukset ja työn tekemiseen menevä aika, sekä hinnoitella oma ajankäyttönsä, mutta sen jälkeen tullaan vähän jännän teeman äärelle, koska taiteen hinnoittelu vastoin kuin miltä joskus vaikuttaa – ei ole mikään mutu– viidakko. Joka tapauksessa on oleellista tarvittaessa osata kertoa, mistä jonkin teoksen hinta koostuu ja mitkä seikat siihen vaikuttavat eniten. On siis suositeltavaa tutkailla ja opetella tuntemaan markkinoita ja markkinointia, sekä pysyä avoimin mielin.
Jos erehtyy toistuvasti aliarvioimaan hinnanmäärityksensä, niin se johtaa helposti myös siihen, ettei ostajiakaan ole. Jos markkinoilta kysytään, se arvo visuaalisena taiteilijana ja arvo teoksille on saattanut olla jo heti alussa korkeampi, kuin mitä sellainen helposti alihinnoittelun kulttuuri saattaa ymmärtää. Niinpä en neuvo ketään suoraan kopioimaan toisten kuvataiteilijoiden hintatasoa, vaan ennemminkin tulemaan tietoiseksi siitä, missä liikutaan.
Kuvataiteen hinnoittelun pitäisi painoittua enemmän faktoihin, kuin fiilikseen. Ja objektiivisuudestakaan ei ole haittaa. Mikäli sattuu olemaan hinnoittelun kanssa epävarma, niin ainakin itse olen kysynyt ennen vaikka jotain näyttelyä sellaisilta ihmisiltä, joilta tiedän saavani sen rehellisen arvion hinnan suhteuttamisesta. Siis hinnan suhteuttamisesta sen jälkeen, kun siihen menneet työkustannukset on laskettu siis jo pohjalle. Joskus voi siis tosiaan auttaa, mikäli uskaltaa pyytää jeesiä hinnoittamiseen. Uniikkius ja kilpailukyky samassa lauseessa eivät aina ole helppoa yhdistää.
Pelkkä hintahan ei tee työtä paremmaksi, koska kuten sanotaan, millä tahansa voi olla hintalappu, mutta vasta kun joku ostaa sen pyydetyllä hinnalla, se on sen todellakin sen arvoinen.
kuva Iina Koppinen | aikuiset jousenet syömässä | lokakuu | 2018
Ihanaa lokakuuta, murut!
xx
Iina