OHMYGOSSIP – Joskus asioiden yksinkertaistaminen voi pelastaa koko päivän. Heräsin flunssaisena, joten minun oli vaikea lähestyä torkkupeiton alta alkavaa päivää, ajatellen siitä tulevan hieno – sellainen, joka on täynnä uusia mahdollisuuksia. Purnasin mielessäni tukkoisena päähäni jäänyttä lausetta ”Kaikki tulee tehdä niin yksinkertaisesti, kuin mahdollista, muttei yksinkertaisemmin.” , koska siten on todennut Albert Einstein – ja se on jäänyt jostakin dokumentista minun mieleeni.
Kaikenlainen luova työ on itsessään tasapainoinen kokonaisuus, jossa jokaisen elementin tulee tukea toistaan. Mikäli jokin yksityiskohta vie jatkuvasti huomion pois kokonaisuudesta – niin silloin ei ole vielä saavutettu tasapainoa jollainen tarvitaan onnistuneeseen lopputulokseen.
kuva Iina Koppinen | kaikki tarpeellinen on tarpeellista | 2018
On hyviä ja on huonoja päiviä. Minulla oli suuri työ saada itseni häivyttämään mielestäni pois kaikki häiritsevät ja huonot ajatusmallit. Tällaisia, tai tämänkaltaisia haasteita tulee varmasti jokaiselle välillä. Niin sanottu ammattimaisuus kirjoittamisessa, verrattuna päiväkirjamaiseen blogitekstiin vain on rajaltaan välillä niin hiuksen hieno, mielestäni. Kirjoittamisen tapoja kun on yhtä paljon kuin kirjoittajia. Joka tapauksessa hyvä kirjoitus on lopulta rakenteeltaan juuri yksinkertainen – sillä vaikka laatua painotetaan paljon jo pelkkänä sanana, niin kyse on kuitenkin kiinnostavuudesta ja sen mukanaan tuomasta oheistarjonnasta, eli informaatiosta. Yksinkertaisuuskin on laatua, vaikka se joskus puetaan kaunopuheisuuden monimuotoiseen verkkoon. Ei tarvitse lähteä selittämään ja avaamaan kaikkea – pitäisi muistaa luottaa siihen isoon kuvaan.
Tehdessäni paljon työtä lähinnä yksin – joskus pitkälläkin tähtäimellä, työstämiseen on jotenkin saatava motivaatio pysymään yllä. Sen ylläpitämiseen liittyy tietenkin kaikki elämän osa- alueet ja häiriötekijöiden karsiminen mahdollisimman minimiin. Minulle tärkeää on, että työympäristö on miellyttävä ja siisti. Ja ilonaiheiden pöydälle nostaminen tuo energiaa.
kuva Iina Koppinen | sisustus | taideposteri Anouk Studio | teos Hansaviertel Apartment House by Charlotte Taylor | 2018
kuva Iina Koppinen | kollaasikuva | ajanvietettä | 2018
kuva Iina Koppinen | kontrastit seinällä | uudet tapetit| 2018
Minuun on vaikuttanut aina niin paljon se, kuinka tunnen, jos asiat menevät väärin mielestäni, tai epäonnistun jossakin. On täytynyt alkaa viimeinkin ymmärtää, ettei kyse ole niinkään itse mahdollisesta tilanteesta, missä jokin meni vikaan vaan siitä, kuinka minä sisäistän sen. Tämän saatuani mieleeni, minä olen päättänyt kääntää ympäri elämäni haasteiden katsantokannan – nekin jotka olen jotenkin yliherkästi nähnyt esteinä, vaikka ne ovat asioita joista opiksi ottaminen on tärkeää ja kasvattavaa etenemisen kannalta. Jos voi muuttaa jotain itselle positiiviseksi niin miksipä ei tekisi niin. Jos ei voi muuttaa kaikkia asioita, tai vaikuttaa siihen, mitä elämässä ja ympärillä tapahtuu, niin voi ainakin muuttaa sitä, kuinka itse suhtautuu kaikkeen siihen.
Tällainen yksinkertaistaminen on joskus vaikeaa, mutta kun sen saavuttaa edes joissain osin niin huomaakin, että löytyy paljon aiheita saavuttaa tyyni, rauhallinen ja iloinen päivä, joka päivä. Ja sen myötä kykenee panikoimatta työstämään nekin osa- alueet omissa töissä, joissa on haasteita ja ehkä niitä koettuja esteitä – nekin kykenee tällöin tekemään tarvittavan hyvällä itseluottamuksella. Paras osio vaikkapa freelance- työssä onkin, että rakentuu oman työn ja ajankäytön vankempi osaaminen.
Oletteko te huomanneet, että kun toimii motivoituneena, niin sitä vähemmän loppujen lopuksi ne mahdolliset häiriötekijät tulevat edes häiritsemään?
Yksinkertaisuutta on myös olla rohkeasti oma itsensä. Konkreettisena esimerkkinä – kuvapalvelutililläni on sekalainen kollaasi omaa osaamistani käsitteleviä kuvia liitettynä yhteen arjen hetkien ja taidekuvien kanssa. Esille ei tule heti katsoessa selkeä yhtenäinen linja. Se näyttää minusta minut ihmisenä, sekä työni tekijänä – ei vain jompaa kumpaa. Se kuvastaa minua sellaisena kuin olen, ja sitä, mitä teen – mutta se kuvastaa myös sitä, miten minun motivaationi kehittyy, mistä ideat syntyvät, ja kuinka ne valjastuvat lopulta visuaalisiksi teoksiksi. Tiedostan, että yksi pääaihe olisi parasta pitää, ja rajata muutenkin esille tuodut jutut hyvin. Omien vahvuuksien ymmärtäminen ja korostaminen voi vaikuttaa vain positiivisesti. Sitä paitsi.. väittäisittekö, ettei huomio jonka somessa saatte, aiheuta hyvää mieltä?
kuva Iina Koppinen | omakuva | 2018
kuva Iina Koppinen | espresso ja tee ystävättären kanssa | 2018
Tämä nyt etenkin siksi, että digitalisoitumisen monimutkaistama maailma saattaa monimutkaistaa liian usein myös ajatuksenjuoksun. Sen ei pitäisi antaa sokaista itseään. En halua pirstaloitua missään, mitä teen. Riman yli on päästävä – joka kerta. Onhan meillä jokaisella näkemys itsestämme? Ja toisilla meistä? Kyllä. Siksi pitää yksinkertaisesti olla vahvuutta nähdä, mihin suuntaan haluaa mennä, tekemättä sitä kuitenkaan liian ryppyotsaisesti. Kulttuuri on se, mikä on saatava muuttumaan – tai ne oikeasti hyvätkään suunnitelmat eivät koskaan toteudu merkityksellisinä.
Olin ennen niin sanottu pöytälaatikkokirjoittaja. Nyt olen pyrkinyt rohkaisemaan niitä muutamia jotka tunnen, jotka yhä ovat sellaisia, toimimaan – näyttämään itsensä maailmalle. Emme elä norsunluutorneissa, joten tarinat ja kuvat kiehtovat – ja ne ovat helposti saavutettavissa.
kuva ja teos Iina Koppinen | Y niin kuin yksinkertaista| 2018
Eniten ja kaikista yksinkertaisimmin kyse on siitä, mitä jonkun toisen tarina antaa minulle, tai sinulle.
xx
Iina