OHMYGOSSIP – Kirjoittaessani en koskaan halua sortua olemaan liian ulkokohtainen taiteeseen ja sen tekemiseen liittyviä asioita käsitellessäni. En tosiaankaan kuvittele, että kirjoitan pelkästään jollekin toiselle kuvan tekijälle, tai ainoastaan kuvataiteesta, vaan ihan kaikille, ja elämästäni elämästä myös.. vaikka olisikin loistavaa kuulla onko kukaan teistä siellä ruudun toisella puolen esimerkiksi kuvataiteilija, harrastaja.. tai muutoin tekemisissä jonkin taiteen lajin kanssa?
Olen saanut nyt muutamia uusia kysymyksiä siihen tulevaan Q&A- postaukseen liittyen! Kiitos kaikista niistä.. ihana päästä vastaamaan niihin piakkoin! Ja vielä ehtii laittaa.. Pyrin saamaan niistä kasaan sellaisen hyväntuulisen vastauksia kysymyksiin- jutun!
Kerron tähän muutamia seikkoja itsestäni ja tavastani työskennellä.. sekä vasemmasta kädestäni.
kuva: Iina Koppinen
Vuosia sitten minulle tuli vaikea vamma toisen käteni kyynärpäähän. Se piti leikata – niin vasempi käteni siis. Ja kyllä kesti tosiaankin kauan kuntouttaa uusi titaanilla toimiva nivel käyttökelpoiseksi.. minä olin jotenkin kuvitellut, että leikkauksen jälkeen kaikki on ennallaan, mutta se oli kyllä virheluulo. Pelkäsin hirveästi kuukausia, että käteni jää sellaiseksi – ettei taivu enää, kun fysioterapeutti käski minun tukea sitä seinää vasten ja taivuttaa väkisin kivusta välittämättä. Ja minä olen varmaan huono kestämään senkaltaista kipua. Kesti mielestäni iäisyyden ennen kuin aggressiivisen kuntoutuksen tuloksena se alkoi taipua. En esimerkiksi tosiaankaan alussa ylettynyt juomaan kahvia, jos pidin kuppia vasemmassa kädessä, jos oli tilanteita, että puhuin vaikka puhelimeen.
Ajatellessani ennen kirjoittamista, että kerron tuosta, tuli mieleen pitkästä aikaa kokeilla piirtää myös vasemmalla kädellä! Vahvempi käteni on siis varsinaisesti kyllä oikea, mutta ennen tuota vammaa, ja sitä seurannutta leikkausta, olin aikalailla molempi kätinen, mitä piirtämiseen tulee. Minä päätin sitten rohkaistua kokeilemaan nyt ensimmäistä kertaa varmaan vuoteen tätä luonnostelua näin.
Vasemmalla kädellä piirtäminen on todella mielenkiintoisen tuntuista verrattuna vahvempaan käteen. Huomasin, että jännitän oikeaakin kättäni – oli kuin se olisi yrittänyt automaattisesti tsempata minun vasempaa kättä saamaan aikaan halutut viivat! Tulipahan jälleen havaittua, että vasemman käden hienosäätö tulee kyllä ottamaan aikaa, jos joskus haluan sillä ihan kunnolla piirtää..
Onko teistä kukaan yrittänyt kirjoittaa, tai piirtää koskaan vaikka ihan huvikseen tuolla tavalla – normaalista kädestä poikkeavasti? Kyllähän sitä tulee pidettyä käsissä haarukkaa ja veistä, kirjoitettua koneella ja kaikkea – mutta vasta kynä kädessä huomaa sen toisen käden erilaisuuden.. Oli vaikea osata automaattisesti ottaa kynästä oikeaa otetta. Ainakin minulla. Ja tietenkin vasen käsi myös väsyy nopeasti alussa, kun sitä vaatii yhtä äkkiä suorittamaan tuollaista hienosäädetympää duunia.
Uskaltaudunpa kuitenkin näyttämään ne vasemmalla kädellä tekemäni luonnokset hevosista. Mitäs tuumaatte?
kuvat: Iina Koppinen – luonnos vasemmalla kädellä, ja valo, joka yllättäen ylettyi kuvassa huulilleni miltei
Opiskellessa meitä opetettiin käyttämään kumpaakin kättä – ja kokeilemaan myös piirtää kynä varpaiden välissä! Siinäpä vasta kunnon treeniä jalkalihaksille.. Mutta kyllä sen nyt huomaa, että on tuo jälki aika erilaista. En tiedä.. voiko sitä sanoa näissä kuvissa vielä ennemminkin hakevaksi, kuin vaikkapa herkemmäksi? Jotkut, jotka ovat erikoistuneet tekemään kuvia kummallakin kädellä vuorotellen, sanovat, että tämä toisella kädellä aina vaihteeksi tekeminen tuo työn jälkeen herkkyyden aspektia. Tuossa alla on oikealla kädellä tehty luonnos.. Suosittelen kuitenkin vaikka huvikseen kokeilemaan käyttää sitä toistakin kättä piirtämällä, tai kirjoittamalla.
kuva: Iina Koppinen
Sitten minun työskentyyn liittyviin juttuihini – kirjoitan etenkin nyt siis työssä vallitseviin läsnäoleviin, mutta silti ulkopuolisiin asioihin keskittyen.. Olipa vaikeasti ilmaistu. Tulee tässä mieleen, että mitä minun entinen lukion äidinkielen opettajani sanoisi tuosta lauserakenteesta. Hui.
Työskentelyyn liittyvät ulkoiset jutut – ne vaihtelevat suuresti itse asiassa, aikalailla mielialan mukaan ne menee – joskus, kuten juuri kirjoittaessani tässä, kuuntelen musiikkia samalla.. täällä rokkaa just nyt. Haha. Ja silloin tällöin perinteisesti maalatessani myös. Tai sitten minulla on televisio päällä tuottamassa hallittua pientä taustahälyä. Useimmiten kuitenkin haluan hiljaisuuden ympäröivän minua. Ja todellakin mieluiten työskentelen studiossani, koska siellä minulla on kaikki haluamani valaistukset, ja kaikki mitä tarvitsen työhön sijaitsee siellä. Säilytän minun isot maalipurkit tuollaisissa alla olevan kuvan tyyppisissä laatikoissa, ja lajittelen ne niihin eniten sen mukaan, kuinka paljon maalia on niissä jäljellä, mutta harvemmin käyttämäni maalit sijoittelen väriryhmittäin. Minun mielestäni nuo tuollaiset kerran Lidlista hankkimani pahvilaatikot ovat aivan oivallisia työtarvikkeiden ja maalien säilyttämiseen siististi työhuoneessani. Etenkin, kun minulla menee isoihin töihini niin paljon maalia, että on parhainta tilata, tai käydä ostamassa ne aina puolen litran purkeissa.
Olen siten työskentelytavaltani hyvinkin järjestelmällinen. Kaikelle on oma paikkansa – maaleille, siveltimille, kaikelle, mitä käytän töissäni. En voi elää sekamelskan, tai kaaoksen ympäröimässä tilassa, enkä etenkään työskennellä, vaan haluan sen ulkoisen järjestyksen. Näin siis ainakin omassa työhuoneessani, ja kotonani. Minun mielestäni visuaalisen työn tekijä voi hyvinkin olla sellainen rutiinillinen..ainakin minä olen aika takertuvainen rutiineihini. Sisälläni asuu osittain se kahdeksasta neljään työskentelevä ihminen. Mutta huomaan kyllä toki aika ajoittain lipsuvani, ja tekeväni töitä silloinkin, kun pitäisi levätä.. eli vaikka yöllä.. Ja suunnittelutyöt jäävät joskus, ne oikein jumittuvat pyörimään mieleen vaikka olisikin jo menossa jonnekin aivan muualle. Mutta toisaalta ajattelen, että ellen luo itselleni tämänkaltaisia rutiineja, niin milloin sitten ehtisin todella kunnolla levätä? Jos pitäisi koko ajan olla valpas kuitenkin sen työn suhteen. Tämä on minulle sopiva ajatusmalli, kuinka minä pyrin tekemään.
kuva: Iina Koppinen
Ja kyllä.. pitää sanoa, olen huomannut, että tuo matkustelu myös vaikuttaa melko selkeästi minun työhöni. Uudet maisemat ja tunnelmat – ne ovat hyvin voimakkaita kokemuksia minulle ja yleensä ensimmäisenä alan tehdä esittäviä tutkielmia, kotiuduttuani, tai ehkä parempi sanoa – asetuttuani hieman. Tutkielmia siis paikallisesta kasvillisuudesta, kuten pieniä luonnoksia kukista, puista.. tietysti rakennuksista, arkkitehtuureineen, ja maisemakokonaisuuksia .. Visuaalinen läsnäolo uusissa paikoissa – kyllä se muutos tavalliseen on hyvin voimakas aina. Ja jos olen jossain pidempään, ne maisemat alkavat ilmentyä paperille, tai kankaalle konkretismin sävyttein myös. Minulla on tapana maalata paikoista joissa oleskelen pidempään, sellainen koti-ikkunanäkymä..vaikka se ei matkoilla mikään pysyvä koti- ikkuna olisikaan, mutta sellaisiksi niitä maalauksiani kutsun.
Tässä alla on esimerkimaalaus yhdestä semmoisesta koti- ikkunasta. Se on öljy kankaalle vuodelta 2005.
Matkailu on oivaa aikaa minulle vaihdella tekniikoitani, ja saada uudelleen touchia niihin sellaisiin, joita en ole aikoihin käyttänyt.
Ja tuosta vasemman käden käyttämisestä varmaan tuli muuten mieleen, että olen piirtänyt ihan pienestä lapsesta lähtien. Selkeintä varmaan sanoa, että noin kaksi vuotiaasta.. Heti, kun sain kynän ja palan paperia ryhdyin piirtämään ja piirsin niin kauan, että paperi oli aivan täynnä. Voi sitä lapsen iloa, kun sai jonkin asian onnistumaan! Isäni piirteli vikkelin, varmoin ottein minulle aina välillä hassuja kettuhahmoja. Olen ajatellut etsiä jostain sellaisen hänen tekemänsä kuvan esiin, ja laittaa sen tuonne minun työhuoneeni seinälle kehyksissä! Ne ovat semmoisia korvaamattomia muistoja lapsuudesta yhä ja aina, ne yhteiset piirtämishetket isäni kanssa, kun hän töiltään ehti keskittyä minun silloiseen lapsen maailmaani ja piirtää kaikkea, mitä minä sitten yritin myös tietysti matkia!
Palataan taas ihan pian..
xx
Iina