OHMYGOSSIP – Olympialaiset alkaa ihan kohta, 9.2.2018. Kenen kanssa parempi jutella kuin kiekkolegenda ja asiantuntija Tamin kaa. Juteltiin Olympialaisista, mitä ne merkitsee mulle ja hänelle henkilökohtaisesti. Päädyimme pitkään keskusteluun kiekosta, junnutoiminnasta (muutkin lajit kuin lätkä) ja valmennuksesta. Vaikka voisi veli-Tamin kanssa jutella päivät ja yöt, koska hän on hemmetin hieno persoona, niin tässä pähkinänkuoressa meidän mietteitä ja sain pari kyssäriäkin heitettyä Aurinkokunkulle.
Kuka on Don Tami?
Hän on entinen huippukiekkoilija, huippuvalmentaja, entinen maajoukkuekapteeni ja myös liikunnanopettaja. Hän aloitti vuonna 1979 yritystoiminnan (Eurotam Oy) , joka oli aluksi urheiluvalmennusta ja siitä kehittyi yritysvalmennus ja nykyään hänellä onkin 100-150 koulutuskeikkaa vuodessa. Hän puhuu kuutta eri kieltä ja valmentaa ja kouluttaa ihmisiä ympäri maailmaa. Hän on ollut aina intohimoinen urheilija, nykyisin intohimo on yritystoiminassa. ”Huomasin, että mun luento yritysjohtajille sai niin suuren suosion, että tajusin heti: ei saatana, ei kannata tuolla jääkiekkokoulussa helvetisti käyttää tota rannelaukausta helvetin kylmässä jäähallissa…”
Puhuttiin Tamin kanssa juuri ennen TPS:n peliä ja hän kertoi mulle ”the ropes”, mikä on hänen nykyinen tehtävä kiekossa. Näin Tami kertoi TPS-matsien työnkuvasta:
Toimin TPS-radiossa selostajana ja mulla siellä sellainen oma corneri, jossa kommentoin pelejä. Lisäksi aitiossa pidän vip-vieraille selotuksen ennen peliä, väliajalla ja lopussa. Tämmöinen toiminta on kasvanut ja kiinnostus lisääntynyt. Eli erilaisia asiantuntijatehtäviä. Kommentointi on taitolaji.
Milloin ja miksi kiinnostuit lätkästä?
Synnyin vuonna 1950 Turussa ja Turku on aina ollut palloilukaupunki. Lapsena mulla oli kävelymatka puistoon, siitä lähti innostus ja tietysti oli geenit siihen. Kotona oli aina kova kuri, että koulu täytyy hoitaa ensin. Oli koulu, mutta kaikki muu oli urheilua. Kodin pihapiirissä oli paljon urheilua: jalkapallo, pesäpallo, ns. tossukiekko. Vuonna 1964 liityin Turun Palloseuraan, pääsin suoraan A-junioreihin ja saatiin eka mestaruus Turkuun. 16-vuotiaana pelasin mestaruussarjaa sekä jalkapallossa että kiekossa.
Miten näet Suomen lätkän tulevaisuuden? Mitä haluaisit sanoa junnuille?
Mulla on äärimmäisen yksinkertainen message: Jos haluat pelaajaksi, ihan sama mikä laji, niin seuran harjoituksissa näytetään se, mitä on omalla ajalla opittu. Itse nuorena ammuin vähintään 500 kiekkoa kesämökillä levyltä, itse kannoin 100 kiekkoa sinne kesäksi. Siksi mä inhoan sitä, että isä kyyditsee mersulla harjoituksiin, isä sitoo luistimet… Ihminen oppii sitä, mitä tekee! Jos sä harjoittelet ampumaan laukauksia perkeleesti, niin susta tulee hyvä ampuja. Jos taas oppii istumaan isän mersun takapenkillä, niin silloin ihmisestä tulee hyvä mersun takapenkillä istuja.
Nostan esiin esim. Lauri Markkasen, että varmasti on satoja tuhansia koreja nakittanut Jyväskylässä, tunnen hyvin sen faijan ja on geenit myös kotoa urheiluun. Ja nyt rulaa NBA:ssa.
Mun mielestä n. 8-14 vuotiaana on ns. herkin oppimisikä, silloin pitää olla koulussa ja urheilussa parhaat opettajat. Eli satsaus on tehtävä nuoriin, siinä herkässä oppimisiässä, siinä tapahtuu suurin kehitys. Silloin tarvitaan hyviä valmentajia ja pitkällä aikavälillä paljon harjoitusta. Tästä huono esimerkki on fudis, se on lajina todella suosittu, mutta valmennus on huonoa.
Kuinka tärkeää veli-Tamille on treenaaminen ja hyvinvointi?
Olen peliurasta kiitollinen, se on opettanut sen, että jos meinaat pärjätä missä tahansa, niin pidä itsesi kunnossa. Mulle se tarkoittaa, että treenaan tunnin päivässä (kuntosali, golf, tennis), nukun riittävästi ja katson mitä syön. Liikunnanopettajan koulutus ja ammattiurheilijan tausta on opettanut, että nämä kolme seikkaa on mulle hyvinvoinnin ydin.
Miten Olympialaiset voitetaan?
Suomi on mitalikandidaatti joka kisoissa siitä syystä, että:
1) on riittävän hyviä pelaajia ympäri maailmaa
2) on asiansa osaava valmennustiimi
3) jääkiekosta on tullut kansallispeli, mikä tarkoittaa, että pelaajat kiinnostuu, kun kutsu kisoihin tulee.
Olympia-kisojen nimi on ”win the right games”, eli aina on sauma voittaa.
Mitkä on omat muistosi talviolympialaisista?
Muistoja ja kokemuksia on sekä pelaajana (Sapporo 1972) että Sveitsin valmentajana (Albertville 1992). Vuosina 1976 ja 1980 olin pelaajana parhaimmillani, mutta silloin oli naurettava sääntö, että et ammattilaisena saanut pelata Olympialaisissa.
Tami vahvisti, että tulee olemaan paikalla Olympialaisissa Etelä-Koreassa. Mitä olisi Olympialaiset ilman Aurinkokuningasta asiantuntijana!
Nauttikaa Olympialaisista ja kannustetaan yhdessä Leijonat voittoon!
terveisin Ozzy & Tami
