OHMYGOSSIP – Tuoreen kahvin ja magnolian tuoksuinen katu. Kävin Los Cristianoksessa taideliikkeessä ostoksilla, sillä tarvikkeita en voinut ottaa Suomesta, kuin murto- osan mukaani. Pieniä, ihania katuja, joita käyskennellessä mieleni virkistyi valtavasti. Hyvin erityylinen paikka, kuin vaikka tuo Playa De Las Americas, minkä rantoja olen vaellellut jo useammin.
Mutta liikenne ja tuo auto, jota en ilmeisesti koskaan opi ajamaan oikein, koska siinä on automaattikäsijarru, ja se sammuu helposti pysäyttäessä, ellei paina koko ajan kaasua, olivat kyllä aika stressaavia! Jalkautuessa asiat helpottuivat huomattavasti. En sitten tiedä, tuliko tuo magnolian tuoksu jostakusta ihmisestä, mutta sen huumaava tuoksu tulvi vastaan avatessani auton oven, ja läheisen kahvilan viekoitteleva tuoksu! Kaduilla oli miellyttävän lämpimällä tavalla viileää, ymmärtänette, mitä tarkoitan – siellä ei tuullut, eikä kuitenkaan aurinkokaan mahtunut talojen väliköissä paistamaan täydellä teholla.
Tänään minulla on sellainen ihanaa- päivä. Kommentoidessa ystävieni kuviakin huomasin käyttäväni joka toisessa lauseessa ”ihanaa”. Aurinko paistaa, ja ihmiset ovat niin ystävällisiä. Taideliikkeen kauppiaskin kysyi minun nettisivuja, joilta voisi nähdä töitäni. Annoin hänelle tiedot ilomielin, ja lähdin aarteineni jatkamaan matkaa. Edullisia aarteita olivatkin, maalit, ja laatusiveltimet ja kaikki siellä, siis verrattuna Suomen hintatasoon niissä. Ja noissa kuitenkin laatu on niin kovin tärkeää, koska voitte kuvitella, miten ärsyttävää on vaikkapa maalata siveltimellä, josta irtoaa niitä jouhia/karvoja koko ajan.. sellaisia ei edes kannata ostaa, vaikka olisivat kuinka edullisia, sillä silloin ei voi keskittyä työhön, kun joutuu yrittämään ottaa maalin seasta jouhia pois.
Eilen aloitin maalaamaan yhtä maisemaa, joka kuvaa rinteellä näkyviä valkoisia kivitaloja ja palmuja ja puutarhojen vehreyttä. Oli jännä seurata, kuinka talojen valkoinen pintasävy muuttuu erilaisissa valaistuksissa päivän mittaan. Yleensä maalaan siis mieluiten kuvasta maisemat ja kaiken sellaisen perinteisen esittävän, kuten esim. muotokuvat, mutta täällä on helppo myös suurin osa tutkielmista tehdä ihan paikanpäällä. Tuossa kuvia Los Cristianoksesta pari, ja yhdessä minä terassilla pohjustamassa ja luonnostelemassa aloittamaani maisemaa. Ja aamujuttuihini kuuluva kupillinen pikakahvia, tällä kertaa muotilehden kanssa nautittuna.
Olen suosinut aika kevyitä hedelmäpitoisia lounaita, ettei alkaisi liikaa ramaisemaan kesken päivän, ja juoda täytyy muistaa vettä usein. Iltaisin vasta olen sitten heittäytynyt noille kulinaristisemmille nautinnoille – toki siinäkin yrittänyt pysyä kohtuudessa, etten tuntisi oloani liian tuhdiksi, täyteen tungetuksi nukkumaan mennessä. Hanavettähän täälläkään ei voi käyttää juomiseen, kuten ei useassa muussakaan maassa, joten sen juomaveden joutuu ostamaan. Arvatkaas vain, kuinka monta kertaa olen tottumuksesta ollut ottamassa sitä vettä hanasta suoraan? Tosi usein. Ja ruoka on kyllä – ainakin näissä kaupoissa, missä minä olen käynyt, niin hinnaltaan aika paljon sama kuin Suomessa, eli en koe että täällä nyt olisi jotenkin erityisen halpaa pidemmän päälle asua.
Sitkeästi minussa suurimman osan aamuista sinnittelee tuo Suomen aika.. tänäkin aamuna ylhäällä lopullisesti olin neljältä. Koska siihen aikaan normaalisti alan virkoilla – siis kuuden aikaan aamuisin Suomessa arkipäivinä, ehtiäkseni omat välttämättömät aamutoimeni. Onko teillä mitään erityisiä rutiineja aamuisin? Sellaisia, jotka säilyvät silloinkin, kun ei tarvitsisi nousta vaikka johonkin tiettyyn aikaan? Minulla on joskus ihan äärettömän vaikeaa kaamosaikaan pompata ylös kuuden tienoilla, mutta kärsittyäni viime talvena unettomuudesta, osaan nyt arvostaa erityisen hyvin juuri unta. Silloinen unettomuus johtui voimille paljon käyneestä elämäntilanteesta, johon liittyi valtava eksistentiaalinen suru. Jos rakastaa paljon, niin myös tuntee paljon, ja voimakkaasti.
Olenkin jo luetellut omia aamurutiinejani aiemmassa postauksessa, mutta jos kaikki muu pitäisi karsia pois, niin aamukahvi mustana ja vahvana, rauhassa nautittuna, on minulle ilmeisesti tärkein rutiinini. Juon instant- kahvia aamuisin, koska nekin ovat nykyisin niin hyvälaatuisia jo, että ainakaan minä en juurikaan erota makua tavallisesta ja pikakahvistani. Jotenkin vain helpompi kai mukamas laittaa vain veden keitin päälle, kuin mittailla vettä ja kahvia keittimeen, aamuisin. Ja tällä tavoin sitä kahvia ei ainakaan mene hukkaan. Muulloin, ja vaikka kahviloissa kyllä sitten juon vaikka vähän erikoisempaakin kahvia, ja mielellään pavuista jauhettuna.
Se, mikä minulta täällä puuttuu, on muuten perinteinen maalausteline. En raaski ostaa sellaista tänne, koska en haluaisi jättää sitä sitten tänne, ja sellaisen roudaaminen olisi haastavaa.. kun on muutenkin nyt jo kertynyt tuota materiaalia. Koska olen tehnyt ehkä vähän liikaakin vaateostoksia, ja ostanut hetken mielijohteesta muutaman – no, tähän mennessä kolme, sellaista rantakassityyppistä kangaslaukkua, kun niihin mahtuu niin hyvin läppäri, kamera, luonnospaperit ja muut jutut, jos menen jonnekin muualle kuljeskelemaan. Maalaan siis nyt sitten lattialla tuettuna valmiiksi maalauksiani. Ei ole varmaan ihme, että on niska ja hartiat jumissa.
Mitenkä te muuten aiotte viettää vuodenvaihteen? Itse asiassa juuri käydessä siellä Los Cristianoksessa, poikkesin muutamaan puotiin, ja sovittelinkin joitakin bling- bling- vaatteita, ja erityisesti yhtä mekkoa päälleni, mutta en päätynyt ostamaan sitä, koska siinä oli mielestäni aivan liian antava kaula- aukko. Tuli mieleen, että sen kanssa joutuisin koko ajan jännittämään itseä tiettyyn asentoon ja varomaan äkkinäisiä liikkeitä, ettei kävisi hölmösti. Varmaankin kuitenkin aika rauhallisissa merkeissä minun vuodenvaihde sujuu.. ehkä jotain ilotulitusta menen katsomaan, ja sitä ennen illalliselle. On ne suunnitelmat kyllä vielä sen kannalta siten apposen ammollaan.
Ihanaa, mahtavaa vuoden vaihdetta teille kaikille! Palataan vuonna 2018!
xx
Iina