NordenBladet — Poliisi sai lauantaina kello 17.20 aikoihin ilmoituksen, jonka mukaan anastetuksi ilmoitettu auto liikkuu Perunkäjärven suunnalla. Poliisipartio tavoitti anastetuksi ilmoitetun auton Perunkajärventiellä. Autoa kuljetti reilu kolmekymppinen mies, jolla ei ollut voimassa olevaa ajo-oikeutta. Mies puhalsi seulonta-alkometriin nollat, mutta huumepikatesti antoi positiivisen tuloksen amfetamiinille ja bentsodiatsepaameille. Hänen hallusta löytyi turvallisuustarkastuksessa pistoolimallinen kuula-ase, kaasusumutin ja vähäinen määrä huumausainetta. Lisäksi hänellä oli voimassa oleva etsintäkuulutus varkausrikokseen liittyen. Mies otettiin kiinni ja hänet toimitettiin verikokeen jälkeen kiinniotettuna poliisivankilaan.
Poliisipartiota vastaan ajoi lauantaina kello 18.45 aikaan Kemintiellä Valajaskosken risteyksen kohdilla henkilöauto, jolle mitattiin tutkalla nopeudeksi 137 km/h 80/km:n nopeusrajoitusalueella. Autoa kuljetti reilu parikymppinen mies, jolla ei ollut voimassa olevaa ajo-oikeutta. Mies puhalsi seulonta-alkometriin 0,65 promillen lukemat. Asiaa tutkitaan törkeänä liikenneturvallisuuden vaarantamisena, rattijuopumuksena ja kulkuneuvon kuljettamisena oikeudetta.
05.04.2020 klo 09.34Lounais-Suomi
Nuorelle paikkakuntalaiselle pariskunnalle oli tullut myöhään lauantai-illalla sanaharkkaa Huittisten ABC:n parkkipaikalla ja sen seurauksena mies oli ottanut avopuolisolta auton avaimet ja siirtänyt pariskunnan kulkuneuvon Mommolan Motellin pihaan.Paikalle hälytetty poliisipartio tapasi nuorenparin motellin parkkipaikalta pysähdyksissä.Kuskin paikalla ollut v. 95 syntynyt mies puhallutettiin ja tulos oli hieman ennen 23 0.41mg/l uloshengitysilmaa. Mies kuljetettiin Porin poliisiasemalle kaksien verikokeiden ottamista varten mahdollisen jälkinauttimisepäilyn vuoksi, koska häntä ei tavattu ajosta.Miestä epäillään rattijuopumuksesta ja hänet määrättiin väliaikaiseen ajokieltoon. B-luokan ajokortti jäi poliisin haltuun.
NordenBladet — Hätäkeskukseen tuli ilmoitus 4.4.2020 kello 10.45 Kemissä Tornionkadulla humaltuneesta kuskista, jonka auton avaimet oli otettu silminnäkijän toimesta haltuun. Silminnäkijöiden mukaan nainen oli ollut silminnähden humaltunut ja hän oli yrittänyt tarjota rahaa, ettei poliisille soitettaisi asiasta. Nainen oli juuri poistunut paikalta kävellen, kun poliisi tavoitti hänet kioskin läheisyydestä. 72 -vuotias nainen puhalsi tuloksen 0,65 mg/l ja hänen epäillään syyllistyneen törkeään rattijuopumukseen. Nainen määrättiin väliaikaiseen ajokieltoon.
Hätäkeskukseen tuli ilmoitus 4.4.2020 kello 12.35 Kemissä Oklaholmankadulla liikkuvasta valkoisesta pakettiautosta, joka oli nähty yrittämässä varastaa pihoilta tavaraa useista eri paikoista. Poliisi tavoitti kyseisen auton Kemistä keskustantuntumasta ja pysäytti ajoneuvon. Kuljettajaksi osoittautui poliisin entuudesta tuntema 28 -vuotias paikkakuntalainen mies. Miehelle suoritettiin huumausaineen pikatesti, joka osoitti positiivisen tuloksen amfetamiinille. Miehen epäillään syyllistyneen asiassa rattijuopumukseen, huumausaineen käyttörikokseen ja kulkuneuvon kuljettamiseen oikeudetta sekä aiemmin päivän aikana tapahtuneisiin omaisuusrikoksiin.
Poliisi suoritti liikenteenvalvontaa Perämerentiellä 4.4.2020 kello 22.50. Torniosta Kemiin päin tuli silminnähden kovaa vauhtia henkilöauto, jonka nopeus oli 173 km/h nopeusrajoituksen ollessa 100 km/h. Partion päästyä kääntymään henkilöauton perään, he menettivät näköyhteyden autoon. Toinen partio tavoitti hetkeä myöhemmin kyseisen auton ja pysäytti sen. Poliisi kertoi 25 -vuotiaalle kuljettajalle pysäytyksen syyn, eikä hän kiistänyt asiaa. Miehen epäillään syyllistyneen asiassa törkeään liikenneturvallisuuden vaarantamiseen ja hänet määrättiin väliaikaiseen ajokieltoon.
NordenBladet — Lauantaina päivällä klo 14.00 aikaan poliisi tavoitti sivullisen ilmoituksen perusteella nuoren naiskuljettajan Ulvilan keskustasta kuljettamasta henkilöautoa huumausaineiden vaikutuksen alaisena ja ilman ajo-oikeutta. Hälytyskeskukseen oli tullut ilmoitus sekavasti käyttäytyneestä miehestä ja naisesta kauppakeskuksen alueella. Poliisi tutkii asiassa rattijuopumusta, huumausaineen käyttörikosta ja kulkuneuvon kuljettamista oikeudetta.
Nakkilassa 1970-luvulla syntynyt mies ajoi henkilöauton ulos tieltä iltapäivällä neljän jälkeen huumausaineiden vaikutuksen alaisena. Tapausta tutkitaan törkeänä liikenneturvallisuuden vaarantamisena, kulkuneuvon kuljettamisena oikeudetta ja rattijuopumuksena. Ulosajossa ei tapahtunut henkilövahinkoja.
Porissa Keulantiellä 1990-luvulla syntynyt nainen kuljetti pakettiautoa klo 19 aikaan huumausaineiden vaikutuksen alaisena. Häntä epäillään rattijuopumuksesta ja huumausaineiden käyttörikoksesta.
Aamuyöllä Ulvilassa Vt 11:lla poliisi tavoitti 1990-luvulla syntyneen miehen kuljettamasta henkilöautoa päihtyneenä alkoholista ja huumeista. Kuljettajalla ei ollut voimassa olevaa ajo-oikeutta.
NordenBladet — 04.04.2020 klo 19.03 aikaan poliisipartio pysäytti Outokummussa Sänkinotkonkadulla paikallisen henkilöautoilijan, jolle tehty puhalluskoe oli osoittanut 1,36mg/l , josta syystä miestä epäillään törkeästä rattijuopumuksesta. Hänellä ei ollut voimassa olevaa ajo-oikeutta , joten häntä epäillään myös kulkuneuvon kuljettamisesta oikeudetta ja kun auto oli jäänyt katsastamatta, myös ajoneuvorikkomuksesta.
Perjantai-iltapäivän 03.04 ja lauantai iltapäivän 04.04 välisenä aikana oli murtauduttu Joensuun Noljakassa Konttikuja 1 osoitteessa sijaitsevaan luhtitalon asuntoon parvekkeen kautta . Parvekkeen kautta oli päästy asuntoon rikkomalla parvekkeen oven lasi . Asunnosta oli anastettu omaisuutta. Havaintoja kaivataan mahdollisesti tikapuita mukanaan kuljettaneista tekijöistä.
NordenBladet — Mikkeliläisen miehen epäillään syyllistyneen törkeään liikenneturvallisuuden vaarantamiseen Mikkelissä Lappeenrannantiellä lauantaina 4.4.2020 kello 14.27 aikaan. Poliisipartio mittasi tutkalla 25 vuotiaan miehen kuljettamalle moottoripyörälle nopeutta 156 km/h:ssa 80 km/h:ssa nopeusrajoitusalueella.
Mikkeliläisen miehen epäillään syyllistyneen törkeään liikenneturvallisuuden vaarantamiseen sekä kulkuneuvon kuljettamiseen oikeudetta Mikkelissä Uusi Ristiinantien ja Laajatien risteyksessä lauantaina 4.4.2020 kello 15.30 aikaan. Poliisipartio mittasi tutkalla 18 vuotiaan miehen kuljettamalle henkilöautolle nopeutta 127 km/h:ssa 70 km/h:ssa nopeusrajoitusalueella. Lisäksi selvisi, ettei miehellä ollut voimassa olevaa ajo-oikeutta.
NordenBladet — Oulun poliisin partio pysäytti lauantaina 4.4. hieman ennen klo kahdeksaa illalla Oulun Laakeritiellä henkilöauton tarkastusta varten.
Ajoneuvon kuljettajaksi todettiin oululainen 29- vuotias mies. Poliisin tapahtumapaikalla tekemien tutkimusten perusteella hänen epäillään kuljettaneen autoa huumausaineen vaikutuksen alaisena. Hänellä ei myöskään ollut voimassaolevaa ajo-oikeutta.
Kuljettajaa epäillään tässä vaiheessa rattijuopumuksesta huumausaineen vaikutuksen alaisena, huumausaineen käyttörikoksesta ja kulkuneuvon kuljettamisesta oikeudetta.
——–
Samaan aikaan toinen Oulun poliisin partio havaitsi Limingan Järvenpääntiellä ojaan suistuneen ajoneuvon, jonka kuljettajaksi epäilty henkilö puhalsi alkometriin törkeän rattijuopumuksen rajan ylittävän lukeman.
Tässä tapauksessa 46- vuotiasta miestä epäillään törkeästä rattijuopumuksesta. Hänet tuotiin kiinniotettuna poliisin tiloihin.
04.04.2020 klo 15.57Pohjanmaa
Poliisi sai aamulla hieman klo 08 jälkeen tiedon omakotitaloon kohdistuneesta rakennuspalosta Mustasaaren Björköbyssä.
Tulipalossa sai surmansa yksi henkilö, eikä palon syttymissyystä ole vielä varmuutta.
Poliisi jatkaa asian tutkintaa kuolemansyyn tutkintana eikä tiedosta asiasta enempää.
NordenBladet – Käsityö ei ole enää pitkään aikaan ollut pelkästään isoäitien harrastus. Muotikulinaristien keskuudessa on kudotut, virkatut ja kirjotut esineet ovat arvostettuja, villapuseroista alkaen ja aina lapasiin asti. Muotiviikoillakin näkee yhä enemmän kudottua, kirjottua ja virkattua muotia.
Kutomisen historiasta puhuttaessa tulisi kuitenkin aloittaa neulakinnastekniikasta eli nålbinding’istä*. Nålbinding on ikivanha lankatekniikka. Nykyisin ihmiset yhdistävät sen usein viikinkeihin ja Skandinaviaan, ja Suomessa sitä pidetään itäsuomalaiseksi erityispiirteeksi, vaikkakin neulakinnastekniikkaa on todellisuudessa käytetty myös muualla maailmassa.
Mutta totta on, että runsas valikoima neulakinnastekniikkaan liittyviä sanoja on peräisin juuri Suomesta: neulakinnastekniikka eli ”neulakudottujen kintaiden tekniikka”, kinnasneula ”neulakutomisneula”, karjalankielinen sana neulakudotulle esineelle on ”nieglomus” jne. Kaikkein vanhin säilynyt neulakudottu esine on peräisin Israelista noin vuodelta 6.500 eKr. Palasia on löydetty myös Tanskasta ja Kiinasta. Kiinasta on löydetty Tarim-joen valuma-alueelle noin vuonna 1000 eKr haudattujen vainajien yllä olleita neulakudottuja vaatteita. Myöhemmin tämä käsityötapa oli levinnyt kaikkialle maailmassa – Peruun, Egyptiin, Englantiin ja muualle. Nykyisin neulakinnastekniikkaa käytetään edelleen Venezuelan Pemon-intiaanien keskuudessa.
Koska Suomessa ei ollut muinaisaikana tapana polttaa kuolleita ja paikallinen maaperä ei säilytä tekstiilejä hyvin, ensimmäiset neulakinnastekniikalla valmistetut esineet ovat peräisin noin ensimmäiseltä vuosituhannelta jKr – kintaanpaloja Eurasta, Maskusta, Köyliöstä ja Kaukolan Kekomäeltä sekä kaksi eri kinnasta Tuukkalasta, kertoo verkkosivusto neulakintaat.fi. Seuraavat vanhimmat kintaat ovat säilyneet vasta 1800-luvulta. Joutsenossa piti naimisiin halunneiden parien maksaa joko rahassa tai neulakudotuissa kintaissa, jolloin puikoilla kudottuja kintaita ei hyväksytty. Syy saattoi johtua siitä, että neulakudottua pintaa on lähes mahdotonta ratkoa. Naiset, ja jopa miehetkin, eivät tehneet ainoastaan harmaita työkäsineitä, vaan myös valkoisia juhlalapasia, jotka koristeltiin punaisilla ja vihreillä silmukoilla, hapsuilla (Länsi-Suomessa) ja lankariipuksin (Itä-Suomessa) ja joita oli tapana lahjoittaa kiitokseksi. Sunnuntaikintaina pidettiin mustavalkoisin tai pyörein koristein viimeisteltyjä lapasia. Tehtiin myös jouhikkaita eli jonkin eläimen karkeista karvoista valmistettuja kalamiesten työkäsineitä, ja Länsi-Karjalassa miesten tuli tehdä ne itse.
Mainos Valitse mieleisesi väri(t) ja tilaa itsellesi kaunis ja ainutlaatuinen käsin neulottu Elisheva & Shoshana -neule (Myssy 22.- / Huivi 26.- / Setti 42.- ). Tilaus valmistuu n. 10 päivässä. Kirjoita meille toiveestasi: info@elishevashoshana.com
Parikkalassa edellytettiin 1800-luvun lopulla, että hyvin varustetussa maatalossa on 20 paria neulakudottuja sukkia ja kintaita. Neuloista huolehdittiin hyvin ja ne jäivät perinnöksi. Tällä tekniikalla kudottuja esineitä ei tavallisesti myyty (jokainen osasi tehdä niitä itse), mutta oli myös poikkeuksia. 1900-luvun alussa neulakinnastekniikan maantieteellinen raja kulki Sipoon, Tampereen ja Kokkolan linjalla, jolloin linjan itäpuolella tekniikka tunnettiin ja länsipuolella ainoa neulakutomista käyttävä alue oli Ahvenanmaa. Raja siirtyi yhä itään päin ja toisen maailmansodan aikana tällaiset kintaat tunnettiin jo nimellä Karjalan kintaat. Vaikka neulominen ja virkkaaminen muuttuivatkin jatkuvasti suositummiksi ja neulakudontataito alkoi unohtua, oli neulakinnastekniikka aina 1950-luvulle saakka silti hyvin suosittu. Jatkossa kaksi ensin mainittua tekniikkaa kuitenkin valtasivat Suomen käsityömaailman ja neulakudotut lapaset jäivät vain metsätyömiesten ja poromiesten käyttöön, jotka hekin alkoivat pian suosia kaupasta saatavia vedenpitäviä kintaita.
Virolaisen maatiaislampaan säilytys- ja jalostusseuran tietojen mukaan Viron vanhimmat neulakinnastekniikalla kudotut tekstiilijäänteen ovat peräisin 1100-1200-luvuilta ja vaikka tekniikka unohtuikin suurelta osin ajan mittaan, tällaiset kintaat säilyttivät häärituaaleissa oman paikkansa. Viron hautalöydöistä saadut neulakinnastekniikalla tehdyt palaset on yleensä valmistettu karkeasta villalangasta, mutta Suomeen verrattuja on yksi suuri ero: virolaisissa neulakinnaspalasissa on selviä vanutuksen jälkiä ja kansanomaisesti neulakintaita kutsuttiin huopikkaiksi tai huopakintaiksi, niin Suomessa vuonna 1957 suoritetussa tutkimuksessa ilmeni, että lähes kukaan ei huovittanut neulakintaita. Tietenkin voi olla niinkin, että satoja vuosia sitten kintaat muutettiin Suomessakin huovitetuiksi, mutta ei enää nykyisin. Virossa on talletettu kymmenkunta 1700- ja 1800-luvuilta peräisin olevaa neulakinnasta. Viron museoiden tietokannasta MUIS hakusanalla ”neulakinnas” ja ”neulakintaat” etsimällä löytyvät esineet näyttävät tosin pohjoisnaapurien kintaita vaatimattomammilta, mutta joissakin pareissa voi huomata värillisiä ranneosia ja suomalaistyyppistä aloitusta. Nykyisin on sekä Virossa, Suomessa että muualla kiinnostus neulakinnastekniikkaa kohtaan herännyt uudelleen. Tämän käsityölajin elvyttämiseen järjestetään kursseja ja koulutustilaisuuksia (ks. esimerkiksi sivulla kultuur.ee luunkäsittelykurssi / neulakinnastekniikkakurssi tai Räpinan puutarhakoulun neulatekniikkakurssi aloittelijoille).
Jokaisen edeltäneen kappaleen kohdalla saattoi huomata puikoilla neulomisen voittaneen naulakinnastekniikan. Niin asia todellakin oli. Puikoilla neulonnan synnystä ei ole kovin paljon tietoa. Oletetaan, että se kehittyi naulakinnastekniikasta Rooman ajan Egyptissä, jossa valmistettiin eripituisia sukkia. Paikkoja ja aikoja on kuitenkin vaikea määrittää, sillä säilyneen palasen löytöpaikka ei merkitse juuri sieltä peräisin olemista ja usein palasia on vaikea ajoittaa. Ensimmäiset ajoitettavat neuleet ovat 1200-luvun espanjalaiset tyynyt ja egyptiläiset sukat. Neulonnan historian tutkija Richard Rutt on väittänyt, että vanhaan aikaan neulottiin vain pyöreästi, ja vaikkakin aiemmin voitiin nurjia silmukoita neuloa kantapäihin, niitä alettiin käyttää koristeena vasta 1500-luvun keskivaiheilta alkaen. 1800-luvulle tultaessa oli tasapintainen neulonta muuttunut täysin yleiseksi. Nykyisin neuleita valmistetaan koneilla, mutta neulominen on yleinen harrastus kaikkialla maailmassa ja tärkeä osa lähes jokaista kulttuuria. Samalla neulontatekniikan variaatioita on satoja ja ne eroavat alueellisesti. Virosta on peräisin esimerkiksi Haapsalun pitsi ja erityiset kirjottujen kintaiden ja koristeraitojen tyypit. Viime vuosina on muotilavoille ilmestynyt tuhansia omaleimaisia neuleita, jotka ovat inspiroineet myös harrastajia.
Virkkaaminen on kahta edellistä tekniikkaa huomattavasti nuorempi. Vasta 1500-luvulla se kehittyi sellaiseksi kuin sen nykyisin tunnemme. Virkkaamisen alkuperästä on kolme teoriaa: synty Arabiassa ja leviäminen kauppateitä pitkin, kehittyminen Etelä-Amerikan heimojen keskuudessa (riiteihin liittyvä käsityö) ja synty Kiinassa (sieltä on peräisin muinaisia virkattuja nukkeja). Varsin varmoja voidaan olla kuitenkin siitä seikasta, että tämä käsityölaji kehittyi tambour-nimisestä kirjontatekniikasta ja levisi Euroopassa 1800-luvulla pitsintekotapana, joka auttoi irlantilaisia selviämään nälänhädistä. Ajan myötä virkkaaminen saapui Viroonkin (kintaiden ranteiden, laukkujen ja peitteiden reunojen tekemisessä) ja muuttui vuosikymmenten kuluessa vähemmän hienostelevaksi. Nykyisin virkkaaminen on neulomisen ohella yksi maailman yleisemmistä käsityötekniikoista, josta on myös lukemattomia alueellisia versioita. Virkkaamista ovat kokoelmissaan käyttäneet esimerkiksi Dolce & Gabbana, Rodarte, OHMYGOSSIP Couture, Moschino, Versace ja Chanel.
Kaikilla näillä käsityötekniikoilla on pitkä historia, mutta silti ne ovat säilyneet nykyaikaan asti ja päässeet jopa muotilavoille. Älkäämme siis pitäkö niitä vanhanaikaisina, vaan ihailkaamme niiden kauneutta ja harrastakaamme niitä antamatta niiden vajota unohduksiin.
_________________________________________________ * Neulakinnastekniikka eli neulakutominen on käsityötekniikka, jossa yhdellä luusta tai puusta valmistetulla tylppäpäisellä neulalla tehdään langasta silmukoita ja niitä keskenään punoen muodostetaan tekstiiliesineitä (ennen kaikkea kintaita ja sukkia, mutta myös myssyjä, villapuseroita ym.).
Neulakinnastekniikka on neulomisen ja virkkaamisen oletettu edelläkävijä.
Neulakinnastekniikka antaa mahdollisuuden käyttää myös lyhempiä langanpätkiä ja ei siksi edellytä monimutkaisia kehräystekniikoita.
Neulakinnastekniikka tunnettiin luultavasti jo kiviaikana. Virossa ensimmäiset arkeologiset neulakinnastekniikalla valmistettujen esineiden jäännösten löydöt ovat peräisin 1100-1200-luvuilta. 1600-luvulta alkaen Virossa levisi puikoilla neulonta ja neulakinnastekniikka ajan mittaan unohdettiin, mutta tällä tavalla valmistetut neulakintaat säilyivät paikoin häätapojen rituaaliesineinä. Viime vuosina ovat historiasta ja käsitöistä kiinnostuneet alkaneet herättää neulakinnastekniikkaa uudelleen eloon.
NordenBladet – Virossa on säilynyt runsaasti eri aikakausien kulttuuriperintöä. Se on merkki valtion ja ihmisten historiasta ja osa meidän identiteettiämme. Historiaa ei ole ikuistettu vain vanhoihin asiakirjoihin, vaan myös kulttuuriympäristöön, rakennuksiin, esineisiin ja maisemaan.
Kulttuuriperinnön suojelussa on ajan myötä yhä enemmän liikuttu yksittäisen kohteen suojelusta alueiden suojeluun kokonaisuutena – rakennusryhmien, korttelien ja paikkakuntien arvostamisen suuntaan. Virossa on rakennetun ympäristön suojelemiseksi valtakunnallisella tasolla vahvistettu 12 muinaismuistojen suojelualuetta. Ne ovat yleensä keskiajan tai uuden ajan vanhoja kaupunkeja: Tallinna, Tartto, Narva, Kuressaare, Pärnu, Valga, Võru, Viljandi, Paide, Rakvere ja Lihula. Rebalan muinaismuistojen suojelualue on otettu mukaan arvokkaan kulttuurimaiseman suojelemiseksi.
Virossa on myös kansainvälisesti tunnustettua kulttuuriperintöä. Tallinnan vanha kaupunki ja Tarton tähtitorni (Struven geodeettisen ketjun osana) kuuluvat UNESCO:n maailmanperintäluetteloon, joka on korkein aineelliselle kulttuuriperinnölle annettava kansainvälinen tunnustus.
Vuosi 2013 julistettiin Virossa kulttuuriperinnön vuodeksi.
Tilasto
– Osa kulttuuriarvoista on vahvistettu muistomerkeiksi, joka tarkoittaa, että ne ovat valtiollisen suojelun alaisia. Vuoden 2015 tilanteen mukaan Virossa on yli 26.500 muistomerkkiä. – Muistomerkkien joukkoon kuuluu yli 6.600 arkeologista muistomerkkiä (asutuspaikat, haudat, kulttikivet, hiidet, laivanhylyt ym.), yli 5.260 rakennusmuistomerkkiä (rakennukset, sillat, kartanonpuistot ym.), lähes 1.270 historian muistomerkkiä (tärkeisiin henkilöihin tai historian tapahtumiin liittyvät paikat, vapaussodan muistomerkit, hautausmaat ym.). Kaikkein eniten on taidemuistomerkkejä – yli 13.400. – Suurin osa taidemuistomerkeistä on kirkko-omaisuutta, mutta niiden joukossa on myös monumentteja, taideteoksia yms.
Lainsäädäntö
Muistomerkkien suojelun perustana on muinaismuistojen suojelulaki. Lain tavoitteena on taata muistomerkkien ja muinaismuistojen suojelualueiden säilyminen niille ominaisessa ympäristössä, jotta ihmiset voisivat nauttia kulttuuriperinnöstä koko sen rikkaudessa ja alkuperäisyydessä sekä nykyaikana että myös tulevaisuudessa. Kulttuuriperinteen säilyttämiseksi muistomerkkejä ja muinaismuistojen suojelualueita tehdään tunnetuiksi, niiden suojelua järjestetään, niitä koskevia toimenpiteitä säädellään ja edistetään kulttuuriperintöä koskevaa koulutusta ja tieteellisiä töitä.
Lisäksi Viro on liittynyt useihin kansainvälisiin yleissopimuksiin, joiden periaatteet ovat osa muinaismuistojen suojelutyötä. Ne ovat:
– UNESCO 1972, 1970 – Haagin yleissopimus, I ja II pöytäkirja – Euroopan neuvoston yleissopimukset
Parhaillaan tehdään valmisteluja UNESCO:n vedenalaisen kulttuuriperinnön suojelua koskevaan yleissopimukseen liittymiseksi.
Yhteistyö kolmannen sektorin kanssa
Muinaismuistojen suojelu* koskee hyvin monia, ja siksi alalla toimii muinaismuistojen suojeluviraston lisäksi aktiivisesti myös kolmas sektori. Perinnön arvostamiseen ja suojeluun panostavat useat rekisteröidyt yhdistykset ja järjestöt. Niistä tunnetuin ja vanhin on Viron muinaismuistojen suojeluseura (Eesti Muinsuskaitse Selts), johon kuuluu tuhatkunta aktiivista jäsentä ja joukko paikallisia yhdistyksiä.
Erittäin tärkeää työtä tekevät historiallisia rakennuskantoja koskevaa tietoa jakavat säästävän kunnostamisen tietokeskukset Tallinnassa, Tartossa, Paidessa ja Läänemaalla. Lisäksi muinaismuistojen suojeluun liittyvät useat aktiiviset yhdistykset (kartanoyhdistys, kartanokouluyhdistys), paikkakunta- ja kyläseurat ym.
Tärkeimmät kumppanit:
Viron muinaismuistojen suojeluvirasto
Muinaismuistomerkkien suojelua järjestää Kulttuuriministeriön hallinnonalan ainoa valtionvirasto – Viron muinaismuistojen suojeluvirasto (Muinsuskaitseamet). Muinaismuistojen suojeluviraston tavoite on korostaa kulttuuriperinnön ja kulttuuriarvokkaan ympäristön arvoa ja taata niiden säilyminen. Tätä varten suoritetaan valvontaa, konsultoidaan muistomerkkien omistajia, tuetaan restaurointia ja pidetään valtakunnallista kulttuurimuistomerkkirekisteriä. Muinaismuistojen suojeluvirastolla on työntekijöitä kaikissa 15 maakunnassa. Suurimmat kaupungit kuten Tallinna, Tartto, Pärnu, Haapsalu ja Narva ovat solmineet muinaismuistojen suojeluviraston kanssa hallinnointisopimukset ja vastaavat hallintoalueellaan muinaismuistojen suojelua koskevista valtion asettamista velvollisuuksista itse. Tätä varten kaupungin hallinnossa on palkattuna muinaismuistojen suojelun parissa toimivia työntekijöitä. Kaikista muistomerkeistä saa tietoa verkkorekisteristä register.muinas.ee tai paikalliselta muinaismuistojen suojelua hoitavalta virkailijalta.
Muinaismuistoneuvosto
Kulttuuriministeriön yhteydessä toimii muinaismuistoneuvosto, joka tekee esityksiä muinaismuistojen suojelulakia koskevissa kysymyksissä ja auttaa kehittämään muinaismuistojen suojelun periaatteita. Neuvosto toimii peruskirjansa perusteella.
Muinaismuistojen suojeluseura Muinaismuistojen suojeluseura on vapaaehtoinen yhdistys, jonka tarkoituksena on vaalia kulttuuriperintöä ja säilyttää kansan historiallista muistia.
______________________________________________
* Muinaismuistojen suojelu on kulttuurin jatkuvuuden, kansan historian muistin ja historiallisesti muotoutuneiden arvostusten mukaisen ihmis- ja kulttuuriystävällisen elinympäristön suojelua. Muinaismuistojen suojelu käsittää esim. historia- ja kulttuurimuistomerkkien suojelun sekä paikannimien, murteiden ja käsityötaitojen säilyttämisen.
Kuva: Saku Kartano (NordenBladet/Helena-Reet Ennet)
Lähde: NordenBladet.ee
