Helena-Reet: Minulle määrättiin silmälasit, Comedy Estonian Syyskierros + MITEN minua kosittiin pommiuutisen jälkeen vielä uudelleen 😅🤣
NordenBladet – Suomesta tullessa tunsin taas autoa ajaessani, että liikennemerkit tuntuivat hyvin utuisilta. Olin kiistänyt sen jo jonkin aikaa, sillä ajattelin, että ”Ah, olen todennäköisesti nukkunut liian vähän, työskennellyt liikaa tietokoneella jne.”. Silloin Allan käski minut näöntarkastukseen.
Varasimme näöntarkastukseen ajan Rocca al Maren kauppakeskuksessa olevaan silmälasiliikkeeseen ”Eagle Vision” ja optikon tekemän tarkastuksen jälkeen ilmenikin, että minulla on lievä miinus, toisin sanoen tarvitsen kauemmas katsomiseen silmälaseja. Oikea silmä oli -0,50 ja vasen -0,75. Valitsin sitten itselleni tunnin ajan siellä oikeita kehyksiä ja lopulta valituiksi osoittautuivat siniset vahvakehyksiset Prada-lasit, joihin lisättiin aurinkosuoja, sekä ruskea-kultakehyksiset Dolce&Gabbana-lasit. Laskua tuli näöntarkastuksesta, linsseistä ja kehyksistä yhteensä 643,25 euroa ja lasit sain puolessatoista viikossa. Molemmilla laseilla näytän muka seksikkäältä opettajalta 😀 hahhaaa.. (Estellan sanat)
Muuten — en ole sataprosenttisen varma siitä, mutta minusta en ole enää niin väsynyt sen jälkeen, kun aloin käyttää laseja, ja enää ei ole myöskään päänsärkyä, jota toisinaan tunsin. Uskon, että se silmien jatkuva ponnistaminen aiheutti keholle liiallista stressiä.
Eilen käytin sitten laseja ensimmäisen kerran julkisesti. Kävimme illalla Keilassa Comedy Estonian ”Syyskierroksella”. Kuten viime vuonnakin (katso TÄSTÄ), tilaisuus oli superkiva. Kulttuuritalon sali oli täpötäynnä kansaa ja nauraa sai, kuten aina, vatsan kipeäksi. Myös monet stand-up -koomikot esiintyivät.
Komediaillan jälkeen laskin autossa leikkiä. Että näetkös, heti kun avioliitosta tulee puhe, ensin alkaa lasagne palaa ja sitten sinä et anna ”meidän päivänämme” minulle kukkia… Eli taas se alkaa… Hahhaaa. Allan sanoi, että sinähän tiedät, minulla oli töissä niin kiire, mutta todella halusin tuoda sinulle kukat. Ja sitten ajoi Laagrin Maksi Markettiin ja pyysi, että valitsisin itselleni meidän päivämme kunniaksi kukat itse. Awwww****
Valitsin 21 tummanroosaa ruusua! 🌹🌹🌹
Tämän päivän blogin päätteeksi hiukan selvityksiä ja lisäksi huumoriakin.
Eilen illalla paiskasin blogiin POMMIUUTISEN siitä, että me Allanin kanssa menemme naimisiin… Allan oli harmistunut, hänestä me olisimme voineet kertoa siitä ensin ns. ”sisäpiirille”, ennen kuin ilmoitin siitä koko maailmalle, mutta sellaista salaisuuttahan on hyvin vaikea säilyttää. No, oikeastaan se ei ollutkaan salaisuus, vaan meidän yhteinen päätöksemme. Mutta ok…
Allan päätti silloin, että hän soittaakin äidilleen ja kertoo itsekin… Ja jonkin hetken päästä antoi luurin minulle…
Allanin äiti onnitteli ja kysyi sitten saman tien jotain tällaista:
Kosiko Allan sinua vai kositko sinä häntä vai miten se päätös teillä syntyi?
APUAAAA… En todellakaan muista, mitä vastasin, mutta kun puhelu päättyi, aloin itkeä ja sanoin Allanille, että:
”Kuule, nyt ajattelen, että Sinä ei kosinutkaan minua 😳🤨😭🥴😱😅🤣”.
Allan vastasi: ”Miten niin en kosinut, kosinhan. Ja mitä sinä puhut. Enhän minä ota vaimoa kuin koiraa, me olemme kumppanit, olemmehan jo kauan puhuneet avioliitosta, sinähän tiedät, että minä rakastan sinua ja haluan sinut vaimokseni.”
Minä: ”Nojaa, mutta sinun äitisi kysyi, millainen se kaunis hetki oli ja nyt minulla on kummallinen olo. Minulla ei ollut mitään vastattavaa ja tuli sellainen tunne, niin kuin tunkeutuisin itse sinulle vaimoksi. Nytkin ajattelen, että tavallisestihan kysytään polvillaan, tuletko minulle vaimoksi.”
Keskustelu tapahtui silloin, kun aloimme illastaa, ja äkkiä Allan hyppäsi luokseni polvilleen (suu vielä osittain minun tekemääni palanutta lasagnea täynnä), ja katsoi minua silmiin, antoi aika ruokaisen suukon ja kysyi:
Rakas, tuletko vaimokseni?
Ja minä vastasin: Kyllä!
Ja sitten vähän myöhemmin suukosta toivuttuani vielä: Hmm, se lasagne on oikein hyvää 🙂
Niin meidän tapaista romantiikkaa 😅🤣😅🤣
Isosiskoni kanssa oli samoin hyvä keskustelu:
Minä: Me menemme naimisiin.
Sisko: No, se oli jo kauan odotettavissa. Saitko sormuksen sormeesi?
Minä: En saanut. En käytä sormuksia. Vihkisormusta alan käyttää.
Sisko: Enkä kihlajaiset?
Minä: Jätämme välietapit väliin.
Sisko: Hölmöt.
😂😂😂
Ok, minun täytyy taas lopettaa. Tänään lounaan aikaan Allanilla on juhlallinen toimiston avaaminen. Alan valmistautua.
Halauksia!
